Pain, greatest present in this World.

...Näin vuosi on taas kulunut,
ja mitä olemmekaan saaneet aikaan?
Omalle kohdalle tämä vuosi on ollut hieman hämmentävä,
on ollut hyviä ja on ollut huonoja hetkiä, kiitos niistä ihmisille.
Nyt kun uudessa huoneessa tuijotan seinää, pystyn muistelemaan
niitä aikoja, jolloin olen ollut iloinen, tai surullinen. Aikaa, jota en
koskaan tule saamaan takaisin, tekoja joita en pysty enään perumaan,
tai tekemään. Asioita, joita sanoin, tai en sanonut. Mietin myös,
minkälaiseksi elämä olisi muokkautunut tämän vuoden sisällä,
jos olisin tehnyt asioita erinlailla. Päätä särkee jo valmiiksi, enkä
saa ajatusta katkeamaan väkisinkään. Siirryin ulos ja tuijotin nurmikkoa,
jonka kuuluisi olla jo lumen peitossa...

Uusi vuosi alkaa, toivottavasti se ei ole edellistä huonompi.

Like an early morning~

Ajatuksiasi et karkuun pääse,
vankiloista pahin on oma mielesi,
sielläkään et rauhaa saa.
Illalla mennessäsi nukkumaan,
et löydä asentoa jossa olisi hyvä olla.
Ajatuksia tulvii päähäsi, etkä saa sitä loppumaan.
Ennenkuin huomaatkaan, kello onkin jo viisi aamulla...

Ja uusi kaunis päivä alkaa,
vähintään yhtä kaunis kun ne miljoona edellistä...

Maailma on niin ihana~

Hiljaisuutta ♥

Mad World ♥

All around me are familiar faces
worn out places, worn out faces
Bright and early for the daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I wanna drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow...

And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very very, mad world, mad world

Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me

And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very very, mad world, mad world
Enlarge your world, mad world

I saw it coming..

Nojuu, jotenkin mä tän taas arvasin.
Kämppä on tyhjennetty, viimeistä siivousta vaille valmis,
kisu annettu parempaan huostaan... mutta..

Jotenkin on entistä tyhjempi olo, sellanen tosi ahdistava.
Illalla mietin asiaa ja meinasin tukehtua ajatuksiin.
Miksi ajatusta ei vaan voi katkaista,
mullaki olis paljon parempi ja olisin paaaljon ilosempi..

Mitähän pahaa mä olen taas tehnyt..?

Onko sulla joskus, ikävä ollut?

Nyt on kissa luovutettu parempaan kotiin, yhy ;__;
Ne lupas että mä saan tulla kattomaa sitä millon tahon, mut kuitenkin ;__;

Haikee olo, kaipa tää tästä. Päivä kerrallaan...

lärväripäivitystä pukkaa >:D

Noni, kaikki muutki lisää lärvistä kuvia blogiin, ni kai mäki voin?

Eiksje?

Pahvilaatikoita, kahvia ja kiroilua..

Hiihoohaahii!
Nyt alkaa kämppä olee pikkuhiljaa tyhjillää,
enää muutama laatikko ja se on siinä, siel on sairaan paljon henkareita o_O
Ja mutsi pakkas mun sängyn! Perkele :D Vietän yöni systerillä sitten.
Ja perjantaina Misse saa uuden kodin ;____; Mä en millää tahtois luopuu siitä,
mut se on aina parempi ku et se joutus piikille... but still ;__;

life goes on, blahblahblah~

Trippailu senkun jatkuu

" ♫ ..Laula minulle laulu,

laula minusta ihminen.. ♪ "

Siinä minä makasin, joka ikinen tunne sisälläni.
Tai siltä se ainakin tuntui, päätä särki ja huippasi, enkä mainannut päästä jaloilleni.
Kasailin itseäni, kuuntelin ympäristöä ja erotin metsän hiljaisuudesta askeleet monen ihmisen...

" ♫ ..Laula minulle laulu,

laula minusta ihminen.. ♪ "

Otin kannosta tukea ja sain itseni nostettua ylös, istahdin hetken miettiäkseni;

"Missä mahdan tällä kertaa olla, miksi tää taas tapahtuu..?"

Hoipertelen ääntä kohti, ajatukseni ovat edelleen sekavat ja huimaa vieläkin,
enemmän ja enemmän. Pakko pysähtyä oksentamaan.
Tärisen. Sattui aivan saatanasti, oksennuksen seasta erotan lasinsiruja ja nauloja.
Ja verta. PALJON verta. Syljen pahan maun pois suustani ja jatkan matkaani.
Löydän tien, ne askeleet kuuluivat saattoväelle, joilla ei ole kasvoja.
Mieleeni tulvahtaa vanha hajonnut muisto, jossa törmään kyseiseen joukkoon.
En saa päähäni mitä olen tehnyt.

" ♫ ..Laula minulle laulu,

laula minusta ihminen.. ♪ "

Saattoväen joukosta ilmestyy pieni minä.

Näyttää 10 vuotiaalta minulta! Ei voi olla mahdollista.

Päässä alkaa pyöriä, enkä saa henkeä..

Pieni minä osoittaa arkkua, jota saattoväki kantaa,

hän myös sanoo jotain, mistä en saa selvää.

" ♫ ..Laula minulle laulu,

laula minusta ihminen.. ♪ "

Hoipertelen arkulla ja huomaan sen olevan tyhjä.

Kysyn minulta, "Onko tämä minun arkkuni? Eihän minun aikani ole vielä?"

Pojalta pääsee pieni ivallinen hymy ja nyökkää.

Myönsin olevani hieman väsynyt, joten kömmin arkkuun nukkumaan.

Viimeinen näkyni oli arkun sulkeutuva kansi, hiljaa ja hellästi nukahdin...

" ♫ ..Laula minulle laulu,

laula minusta ihminen.. ♪ "

Sitten heräsin puhelimen soittoääneen.

" Hiuksesi, kampaan kauniiksi,

taakse korvasi, tämän kerran, viimeisen....

..yllesi, talvitakkisi,

kylmä suojaksi, autan kerran, viimeisen...

Rakas lapseni, 

kulje kanssani,

vielä hetken, viimeisen...

Anna anteeksi, 

olen vaivaksi,

en ole pitkään aikaan ollut enää oma itseni... "

- Timo Rautiainen & Niskalaukaus - Te ette tarvitse minua

Olin isukilla käymässä, se sanoi muuttavansa pois siitä asunnosta jossa se asuu.

Mietin että voisin muuttaa siihen, kun se siitä menee pois. Saan vakituisen työn samalla,

ja vuokra otetaan palkasta pois. Eikä erillistä sähkö/vesimaksua. Talonmiehenä joutuu toimimaa 20h/kk,

joten ei paha, töihinki kävelee ~3min :D Viikonloppuisin saa popittaa musaa ilman että kukaa valittaa.

V*tun vihainen päivitys!

Mä en muista,

millon viimeksi olen ollut näin saatanan kiukkunen ja vihanen!

Elikkäs, olen rekrytointifirman kautta paskafirmalla töissä,

jossa mikään ei ole niinkuin pitäisi. Aloitetaanpa:

Aloitin työt viime viikon torstaina, ja Entiöintifirman kaikkitietävä hesalainen mulkkumestari

on tähän päivään saakka jakanut mulle ja toiselle samaan aikaan työt alottaneelle baronalaiselle

töitä. Ei tietenkään ilmottanut että samaa rakennusta auttaa entisöimään joku toinen firma.

Tänään tiistaina, hesan mulkero sanoi että tehtävä jota teemme, menee hänen piikkiin. (noudatetaan tuntilappusuunnitelmaa, jossa tunnit merkitään sille firmalle mille tehdään töitä) ja mietittiin että tietenkin,

kelles muullekkaan? Kysyin sitten minut rekrytoineelta firmalta, että mulla kun lukee sopimuksessa että teen vaan Entisöintifirmalle hommia, että miten pitää toimia kun mestari sanoo että toiselle firmallekkin pitäisi

tuntilappua kirjottaa? Rekryltä sanoivat että niin se menee...

ENSINNÄKIN! Toi vitun mulkero ei ole kertonut siitä toisesta firmasta MITÄÄN, mistä vitusta mä

voin tietää mitä ne tekee? Toiseksi, se ei kertonut että mikä homma menee entisöinnin piikkiin ja mikä sen toisen firman! Jos se tollo olis jo alussa sanonut, että tuntilappuja tehdään molemmille firmoille, niin asia olisi helpottunut heti huomattavasti! Nyt joutuu miettimään että miten niitä tunteja laittaa, kelle ja mistä hommasta!

Vitun VITTU! Huomenna jossei asiaan tule selkeyttä, niin aivan varmasti kuristan jomman kumman "mestarin"

..."Minä olen mestari, minä tiedän ja määrään" kai se sit osaa huomenna sanoa että kumman piikkiin menee noi hommat, mä kirjotin ne erilliselle lapulle ylös. Oikeesti, poltan ton saatanan museon huomenna! >_<

Vituttaa ja kuittaa o/

Haistakaa paska.

Everyone needs someone?

Blaah~

Ollaan jo keskiviikossa, elämä alkaa voittamaa ja viikonloppu lähenee.
Jos viikonlopuks ei ole töitä, niin mitä mä sitten teen?
Voisin nollata naaman ja nauttia (erm, ryypätä) muutaman alkoholillisen eloliemen.
Tai jotain sinne päin, tai sitten en tee mitään. Lagaan kotona ja mietin,
että mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Kello on 6.15 ja töihin pitäis kiiruhtaa o/

ps. Talvi tulee, Jannea masentaa, siitä tulee koomalapsi.

Kiitos ja kuittaus o/ -->

Spark of life

Lumi tulee ja kylmyys puree kovempaa kuin koskaan ennen,
kävelen pientä polkua pitkin metsässä, jossa koskemattomasta
lumesta voi erottaa pienten eläinten jättämiä jälkiä.
Ilta alkaa hämärtää joten käännyn takaisin kotia,
kunnes kuulen metsän kuiskaavan jotain josta en saa selvää.
Mietin hetken, en tahtoisi eksyä enään uudelleen, mutta houkutus on liian suuri.

"Isoja ovat lapsuuteni puut,
alastomia runkoja..
Tuulettomia, linnuttomia, mustia rankoja..
Ei lapsena ikinä eksynyt metsään vaikka tahtoikin..
..Nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo, tai vaikka tahtookin..

Katsomme pimeyttä silmiin unta joka ei jää,
Elämään kuin hetken vain..
Katsomme pimeyttä silmiin mutta jota ei nää,
Kun pienen hetken vain...

Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa,
Mut sano vaan se tuhannen kertaa.
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa,
Mut sanon vaan ja vielä sen kertaan.."

Vähänkö väsy,

huomaa hyvin että kesä on jo kauan aikaa sitte menny ohi

ja alkaa masentaa, joka ikinen syksy ja talvi menee koomatessa...

Work, work!

Awesome, sain vihdoin ja viimein töitä (tänään oli eka päivä!)
raksalla, roudarina/raivaajana. Voin sanoa että se on raskasta,
raskaampaa mitä mä luulin, mut on se palkitsevaa vuoden tauon jälkeen <3
Kaikki paikat ihan rikki, eikä toi palkkakaa niin huonoa ole.

Kaveri tyksi kuunnella mun valitusta töiden jälkeen, annoin sille lahjan ja sain
siltä lahjaks tollasen superawesomehienon susikortin, joka on muuten aika cool 8D
Kiitos tyttönen seurasta <3

Janne kiittää ja kuittaa o/

Kutittaa...

Eipä tässä muuta :D

Noei, eilen vietin 21v synttäreitä, taino vietin ja vietin.
Kotonahan se tuli vietettyä, Isukki tarjos mulle synttärilonkeron
tossa lähibaarissa, joka oli mielestäni outoa. Siel baarissa oli
aivan kamalia ihmisiä, yhelläki oli farkkuhousujen päällä sellanen
"Karkkistringi" u'know? Niit pyöreitä karkkeja mitkä on pujotettu
sellaseen kuminaruun tai vastaavaa... "Kiinnostaisko päivänsankaria saada vähän _namia_?"
Mä sanoin sille etten tykkää mintusta, mutta otin silti, se tokas etten oo yhtää samanlainen ku isäni.
(Se ei ollu kuulemma ees kysyny mitää ennenku se oli jo hyökänny _NAMIN_ kimppuu...)
Outo ilta oli, mä heräsinki joskus puol kolme päivällä. Enkä juonu kun yhden lonkeron ja viskin.

Elämä jatkuu, Janne 21v kuittaa o/

" When I look into your eyes
I can see a love restrained
But darlin' when I hold you
Don't you know I feel the same
'Cause nothin' lasts forever
And we both know hearts can change
And it's hard to hold a candle
In the cold November rain
We've been through this such a long long time
Just tryin' to kill the pain
But lovers always come and lovers always go
An no one's really sure who's lettin' go today
Walking away
If we could take the time to lay it on the line
I could rest my head
Just knowin' that you were mine
All mine
So if you want to love me
then darlin' don't refrain
Or I'll just end up walkin'
In the cold November rain... "

Tyhjyys poistuu ajan kanssa,

muistoja en saa päästä, edes väkisin.

Menneisyys kummittelee aina jossain nurkan takana,

en uskalla liikkua minnekkään, pelkään liikaa.

Millon murtuu ja polvistuu nöyrtymään,

minä en luovuta, en ikinä.

Olen vaikka loppuelämän yksin, en luovuta.

Mitä olen oppinut?

Yksin ei tarvitse pelätä hylkäämistä ja yksin jäämistä.

On se sitten helpompaa tai ei, tuntuu vain että niin on parempi.

Kipu katoaa aikanaan, kunhan on tarpeeksi aikaa...

..ja sitähän minulla on...

Onneksi kohta koittaa aamu.

Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, epäonnistuin siinä. Ja miksi?
Mietin elämän ihmeellisiä asioita, kuten miksi pitää kuolla, miltä se tuntuu?
Itse en ole kovin innokas sitä kokeilemaan, enkä tosiaan halua tietää miltä se tuntuu,
enemmän rasittaa se, että mä mietin jotain tollasta ylipäätänsä yöllä.
Mietin myös, että mitä olen tähän mennessä elämää saavuttanu, aika heikolta näyttää. Oikeasti.
Koulussa menin aina sieltä, mistä aita on matalin, mikään ei kiinnostanut, musta ei erityisemmin pidetty
(toisaalta en yhtään ihmettele, olin aika ilkeä ja mulkero), intistä en selvinnyt ja nyt olen työtön.
Sosiaalinen elämä on olematonta, seurustelusuhteista on turha puhua.
Olen ollut jo pienempänä sitä mieltä, että tulen elämään yksin, osasin jo silloin sopeutua siihen.
Nyt mietin, mikä meni pieleen? Missä vaiheessa aloin ajattelemaan näin?
Ihmiset kyselee usein; "Oletko sä kunnossa? Onko sulla kaikki hyvin?"
Tietenkin mulla on, aina ollut, mä vaan olen tällänen. Haluanko mä olla tällänen?

Ei uskois, että mä ajattelen näin paljon. Mä olen vain yksinkertanen pieni ihminen,
joka ei osaa sanoa juuta tai jaata, ja joka ei oikein osaa sopeutua oikein,
edes itseensä. Olenko nyt sitten tyytyväinen? En, en todellakaan, kaikki ei menny niinkuin piti,
mutta miten tän olis pitänyt mennä? Mua selvästi painaa joku ja pahasti. Tahdon jotain järkevää tekemistä.
Pitäis ottaa itteää niskasta kiinni, käyttäytyä kun normaali ihminen, elettävä massan mukana.
Mä aijon muuttua rankasti. Ottaa aikaa kiinni ja yrittää tehdä asioille jotain. Tai en yritä, TEEN.

Teksti voi toisinaan olla aika sekavaa, kiitos ja kuittaus o/

Nightmares, they're back! ...AGAIN!

Heräsin äsken siihen että paloittelin itseäni jossain perämetsässä sijaitsevassa mökinrämässä.
Herätessäni olin hiestä märkä, tärisin ja kesti hetki aikaa tasata hengitys jälleen normaaliksi.
Mistä nää tulee, painajaiset ylipäätänsä?
En tietääkseni ole edes tehnyt mitään ansaitakseni jotain tällästä,
tai sitten on oikeasti päässä vikaa.
Vai vihaanko mä tätä ruhoa niin paljon?
Kertooko noi unet jostain? Mistä?

Jatkan unia... kohta.

" Herään jälleen, tällä kertaa usvaisesta metsästä.

On nähtävästi juuri satanut, puut ovat kosteita

ja maassa on suurehkoja lammikoita, missä mä olen?

Mielessä käy ajatus, että tää on taas tätä painajaista,

joka ei koskaan lopu.

En panikoi, viimeksikään siitä ei ollut mitään apua.

Koitan nipistellä itseäni hereille, turhaan.

Tutkin taskuni ja löydän lompakon ja avaimen.

Ei puhelinta, ei tietenkään.

Lompakkokaan ei ole minun,

ja se on sitäpaitsi tyhjä.

Yritän etsiä jonkinlaista tietä,

kunnes saavun vanhalle talolle.

Mökki, talo, joku liiterihärpäke näyttää siltä että se olisi kaatumassa,

astun silti sisälle, ulkona alkoi satamaan vettä.

Ja siellä se taas on, tai siis minä.

Kahlittuna pöydälle, jälleen, aivan kuten ennenkin.

Ja työkaluja, niitä on paljon.

Tällä kertaa niitä on enemmän kun yleensä, koitan saada kahleet avattua.

Turhaan, en saa edes itseäni hereille... 

Hengitänkö edes? "

Golden Moments

Uniklubi - Kukka

Pohjalla kun itsensä löytää,

silmäni kauneutta ei nää.
Kun sä seisot kuolleessa pisteessä.
Menettää sen viimeisen toivon.
Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon..
..ja valo löytyy viime hetkillä..

Niin kun me puhjettiin kukkaan,
ensi hetkillä,
Eikä me kuihduttu koskaan,
pimeyden keskellä.
Sulje sun silmät,
anna mun kantaa sut pois..
Sulje silmät,
anna mun kantaa sut pois..

Pimeyteen ei tieni viekään.
Niin kai se on jos kaltaisen löytää..
...ja nyt sä seisot, minun vierellä...

Kun me puhjettiin kukkaan,
ensi hetkillä.
Eikä me kuihduttu koskaan,
pimeyden keskellä.
Sulje sun silmät,
anna mun kantaa sut pois.
Sulje silmät,
anna mun kantaa sut pois...

 Aamulla herätessäni ensimmäisenä kuulin tämän tutun kappaleen,

ja muistelin missä kuulin sen ensimmäistä kertaa.

Ja minkälainen merkitys sillä on ollut, minulle.

Ja elämä jatkuu...

Charm their minds and hearts once more

Sonata Arctica - To Create a Warlike Feel

" The War is over, all is lost,
Down the drain, keep fingers crossed.
Hope the World forgets,
or the World forgives,
charm their minds and hearts once more,
for me. "

Likka kävi tänään moikkaamassa,

oli kiva nähdä pitkästä aikaa ♥

Miten paljon oliski aikaa,

muttei saa mitään tehtyä,

aika kuluu turhaan hukkaan.

Ei sillä ettenkö vois ottaa itseäni niskasta kiinni

ja tehdä asialle jotain...

Heräs pelko jostain tuntemattomasta syystä,

enkä oikeen tiedä että miksi.

Ehkä olen vain vainoharhainen.

Vähän vain, sillee sopivasti.

Kuolema kulkee päällä maan.

Surupukuun pukeutuneena,

hän kulkee hautausmaan halki,

etsien omaa leposijaansa.

Kasvot kankeat ja ilmeettömät,

eivät osaa kertoa tarinaa kaunista.

Harhaillessa elämän pimeätä polkua,

hakien ainaista valoa, turhaan.

Ihmisten hylkäämä, taivaasta karkoitettu,

maan päälle kirottu, ei rauhaa saa.

Hän harhailee täällä muiden,

pystyyn kuolleiden,

jotka tuskasta ulvoen,

yötä pimeää keinuttaa..

Bury Me Deep Inside Your Heart

Now Playing; HIM - Bury Me Deep Inside Your Heart
"Missä kohtaa kaikki meni vituiks,
mitä mä oon tehny, ku oon tälläseks tullu.
Ketä mä voin syyttää, tän on pakko olla jonkun muun vika.
ja miksei se lopu, miksei se voi loppua?
Tää on kai sitten pakko kestää, pakko jaksaa loppuun saakka.."

22.10.2000.

Kerronpa pienen tarinan,

joka ei opeta mitään,

jossa ei ole alkua tai loppua.

Siinä ei ole mitään järkeä,

eikä se soinnu korvaan mukavasti.

Se perustuu tositapahtumiin,

ja se on osittain fiktiota...

No enkä kerro, en jaksa ja mun jutut on tylsiä.

Juurrun hiljaa paikoilleni ja kuuntelen ympäristöä.

Tuuli puhaltaa taukoamatta, sade piiskaa ilmeetöntä kasvoani,

mutta kukaan ei kuulea pientä itkua, eikä kukaan näe niitä katkeria kyyneliä,

joita pienen sydäntä pistelevä kipu tuottaa.

Ahdistus ja pelko valtaa pienen mielen, pistäen polvistumaan.

Jalat ei kanna, ruumis ei tottele, en pysty liikkumaan.

Yritän saada itseäni kasaan, koitan päästä ylös,

kunnes tunnen polttavan tunteen rinnassa, kaikki pimenee.

Yskäisen kerran, suussa maistuu veri.

"Sairasta, mee hoitoo ihminen. Tää ei oo todellista."

Otan tukea rappusesta ja istuudun siihen.

Nauran.

Nauran ivaallisesti.

Nauran itselleni.

Olen elossa.

New life begins.

Kas näin, pöllähdin Lammille rauhoittumaan.
Ja opettelin ajamaan nurmikkoa,
ensimmäisen kerran elämässäni ajoin nurmikkoa!
Äiti ja Tapsa mietti nähtävästi aika tosissaa että muuttaisin tänne,
Tapsalla oli valmiina jo kaikki Lammin metallifirmojen nimet,
ja sano kyselevänsä että olisiko tarvetta työllistää yks ruma metallimies :D
Tapsa siis tuntee KAIKKI täältä, niin pieni kylä tää oikeesti on.
Toi piha on sikasiisti, tääl on ihanan rauhallista so far.
Ainut paha et kaikki tutut ja kaverit on vielki Lahdessa.
En stressaa, ehen, en ollenkaan..

Päivä mennyt suht hyvin, ens viikolla sedän hautajaiset...

..ja satayksi iskua!

Taidan päivitellä elämistä tänne, jokapäiväistä kamppailua ajatusten kanssa,
vuodatusta turhaakin turhemmasta asiasta, pientä kitinää, raivoa ja kyyneliä.
Tekemisen puute iskee päivittäin, työttömänä olo raastaa enemmän kun intissä oleminen.
Lyriikoiden vääntämisestä ei tule mitään, pää on yhtä laho ja tyhjä kun... tyhjä vaasi... ämpäri... kulho..

Kuitenkin, immah back, for now.

Over and out o/

Until now.

Sadas blogimerkintä, tähän on hyvä lopettaa.

Mitä mulle kuuluu? Toisinaan mä mietin sitä ite,

mitä mä oon tehny ja niin edellee, nothing much, been better.

Ihmiset mun ympäriltä katoaa, tai ei siis katoa katoa,

vaan unohtaa. Kuten ennenkin. Kahdesti, ja aina tuntuu yhtä pahalta.

Mä opettelin olemaan välinpitämätön, en osannut.

Kylmä, en pysty. Enkä tahdokkaan, mutta silti mikään ei onnistu.

Ai ahdistaako? Meh, vähän, sillee sopivasti. Mä elän keskivertaista elämää,

joskus olen siihen tyytyväinen, toisaalta tarvin siihen jälleen uutta sisältöä.

Mietin, että viimeset pari vuotta on ollu turhia, mitä mä olen oppinut siitä

mitä viimeksi jäin miettimään. Muutama epäonnistunut parisuhde, perhedraama,

katkeria kyyneleitä, henkinen kärsimys intissä, muutaman tärkeän ihmisen täydellinen menettäminen...

Pitkä on matka. En yhtää ihmettele minkä takia aloitin kirjottamaa tätä. Tää on pitäny kasassa

juuri niin paljon kun suunnittelin.

Olen jälleen väsynyt, kulunut ja loppuun palanut.

Lepo olisi paikallaan, joten jätän blogin kirjottamisen tähän.

En luultavasti jatka enää, mistä sitä ikinä tietää. Ihmisen mieli on usein arvaamaton.

Jatkan luultavammin sitten kun tapahtuu jotain uutta ja mielenkiintoista... Sitä odotellessa..

Sayonara~

Suojassa kaikelta pahalta.

" He olivat niin erinlaisia; Aurinko ja Kuu.
Aurinko, rakkaudesta palava,
Kuu yksinäisyydestä sureva."

En ole totakaan saanut kirjoitettua loppuun  >__>

" Kokonainen valtameri

mahtuu pehmeälle ihollesi

sen rantoja kaluan

kuljen tahallani itseni eksyksiin

on niin lämmintä olla täällä

sädekehäsi hehkussa

pehmeiden siipiesi suojassa

aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun

aamun kirkkaassa valossa

kun sinut viereeni saan

et pääse pois ollenkaan

et lennä enää milloinkaan

valon rajalla, rajalla taivaan ja maan

on kylmää, vesi jäätyy uomaansa

siellä kadonnutta sydäntäsi etsit

löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan

makaavat kivisiksi muuttuneina

sydän eloton rinnassasi

lepää kovaksi luutuneena

imettäjän rintasi

roikkuvat kuivuneina

siipiesi riekaleet

likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait

syliisi vain arjen

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait

sydämeesi arven

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa "

 

Ajattelin lopettaa blogin kirjottamisen, en koe tätä enään niin tarpeelliseks.

Ja lukioita on aika niukasti, ja jotenkin omasta elämästä kertominen ihmisille

on aika outoa.. Postailen tänne random tavaraa luultavasti tulevaisuudessa.

" On ilta taas,

kertaan päivän tapahtumat todeten,

miten jokainen paiva muistuttaakaan toisiaan.

Elämä oli kovin erinlainen silloin, silloin, silloin...

Sen ajan jos takaisin saisi,

olisi hän taas onnellinen..

Peiliin katsottuaan ei tunnista enää itseään,

jäljellä vain tyhjä kuori...

...ja varjo menneisyydestä.. "

"..Elämä lupasi liikaa kai, sait

syliisi vain arjen.

Etkä mitään muuta saa,

yö päivää keinuttaa..

..Ja minä lupasin liikaa kai, sait

sydämeesi arven.

Etkä mitään muuta saa,

yö päivää keinuttaa... "

Elämänriekale

" Ei mielein rauhaa ajatuksilt' saa,

ne seilailee missä tahtoo.

En tahdo sitä tunnustaa,

ahdinko sisälläin kasvaa,

ja sydämein kauttaaltaan musta kai on.

Yksinäisyys seuranain,

se kulkee kanssani minne vaan.

Ruumiini väsynyt ja kolhuinen.

ei periksi anna, ei millään.

Odotan ja odotan, mitää ei tapahdu.

En ole toivoa hyljänny,

en vielä, en voi, en tahdo.

Kuullu olen sanottavan;

kaik' muuttuu paremmaks.

Vaan aika kun mult' viimein loppuu,

hymyni ivallisimman maailmalle suon. "

25.2.2008

Nää päivät kuluu aivan liian hitaasti.

Real thing

Sisällä kasvaa pieni inho, joka odottaa oikeaa aikaa.

Minä en sinällään vihaa ketään, muutamia kyllä ja he sen ansaitsevat.

Olen huomannut olevani enemmän kyynisempi, ärtyisempi, paljon negatiivisempi.

Mikä mulla oikeesti on, mikä mua vaivaa.

En saa yhtää järkevää ajatusta, eikä nekään nyt niin selkeitä ole.

Olen väsynyt kokoajan, en syö säännöllisesti, mikään ei oikeasti kiinnosta..

Tää on aika perseestä, for real.

Hengissä vielä, 27. Huhtikuuta 2011.

Over and out o/

Dir en Grey - Embryo

" The people of this world;
build nothing, create nothing
The people of this world;
Hurt without knowing, wound without caring..

I..
..am all..
...alone.

Look! At any moment this heart, that has been crushed once before..
..seems like it will be torn apart once again. "

♥

Olin tänää softaamassa isomman porukan kanssa,

mä olen aivan poikki. tietää et on saanu liikuntaa tarpeeks :D

Tää viikko kulunu aika hitaasti, mut saanu jotain pientä aikaa;

autoin siskoa muuttamaa sen uutee hienoo kämppää ♥

Nyt on taas tylsää... :D 

Charm their minds and hearts, once more..

Tää päivä on ollu aivan sairaan ahdistava.

Niin kauan kun porukkaa oli vähän,

kaikki meni hyvin. Tänää ollu aivan liikaa

uusia ihmisiä samassa talossa. Ei kiva.

Tietyllä tasolla eräänlaiset ihmiset kuvottaa, paljon.

Kesää odotellessa. o/

Palava maa

Päivät etenee hiljaa,
eikä mitään oikeasti järkevää tekemistä..

Tänään serkku laitto mun kulmalävistyksen takaisin,
ajattelin että miltä näyttäis jos laittaisin toisen sen viereen.
Kaveri ajatteli aloittaa jonkinlaisen musiikkiprojektin,
itse osallistun siihen rumpalin, saa nähdä millasta
kuraa me saadaa aikaseks :D

" Kaipaan hänen lämpöä, 

kosketusta,olemassaoloa, häntä.

Tuntuu hyvältä, voin jälleen hengittää.

Tuntuu liian hyvältä, ei kestä kauaa.

Käskettiin luopua haaveista,

kerrottiin että se ei olisi ikuista,

määrättiin olemaan hiljaa, pitämään salaisuus.

Minä en taivu, olisin hetken onnellinen,

en harhailisi enään pimeässä, en tahdo olla yksin.

Järki käskee pysymään paikallaan,

sydän ei malta olla hiljaa, tahdon kaiken...

Maailma on liian julma, täällä on opittava selviytymään.

Ne epäaidot hymyt, ne tekopyhät lauseet,

sanat joilla ei ole merkitystä,

teot jotka jäävät tekemättä...

..Kaikki.

Loppuu.

Aikanaan... "

22.8.2010*

Suffering

Jooh, joskus saa olla heikko...

Elikkäs, lopetin armeijassa ja siirryin siviilipalvelukseen.
Luultavasti omaa luonteen heikkouttani.
Psyyke ei kestä, hiljaisuus ja pimeys on metsässä kaunista, mutta silti...
se tuntui jotenkin liian pahalta. Ja se miten "ylempiarvoiset" mokaili,
miten se "kuri" oli niin tärkeetä, surkeeta vittuilua jos multa kysytään.

Toisinaan on vähän epäonnistunut olo,
en saanut tuollaista suoritettua...
..Mutta yritin kuitenkin!

Toi oli melkeinpä kauheinta mitä oon joutunu kokemaan,
aika sairasta menoa. Varmaa kärsiny aika pahasti
henkisesti ja fyysisesti. Olihan se loppujen lopuks aika uuvuttavaa...

Onneksi ei tarvitse palata sinne enään ikinä..

Sain kyllä päätä selvitettyä, aika mukavasti.

Tosin, en vieläkään ihan kaikkea, mutta suunnilleen...

There's place in my heart,

I wan't you, to fill it with feelings,

memories, happiness,

that kind of stuff...

Can you make me happy,

can you?

" Pitkään taas harhailla sain,
pitkin kivistä ja pimeää polkua.
Jalat tuntuvat raskailta.
ei jaksaisi enää kävellä,
tahtoisin levätä, mutta ei.
En lepää, en nyt. "

Oli hauska viikonloppu, kaverin kanssa olin mökillä hetken ja juotiin parit,
ihailtii sen hienoa prätkää. Itsekki tahtoisin, lupas ostaa jos voittaa 7 miljoonaa lotossa  :D Sen jälkeen homma jatkui baareilulla ja kivaa nähtävästi on ollu, pieniä muistikatkoksia. ;D Musta tuli rumpali, alotetaa kaveriporukalla jonkinlainen "bändi" tai eikai sitä voi bändiks sanoa, kuhan vaa soitellaa huviksee, katotaa mitä siitäki tulee. Onpahan tekemistä viikonloppuisin. Kivasti.

" Really, what is that thing called love?
It seems to be strange feeling for me,
love and be loved.
Hope its going to happen,
I have time... I think. "

3.3.2006

Ratsumies Velin taitaa olla hieman masis, kuittaan o/
PS. sään vika, vois tulla jo kesä.
PSS. tai sitten on päässä vikaa..
PSSS. Meh, se on sään vika.

At the sixes and sevens!

This ain't my world anymore,
it's burning, and oh, so brightly.
Cannot think, nothing to do,
nothing, really nothing matters.


In the end, there will always be darkness,
in me, in you, among us, everywhere..

12.5.2009

Don't you smile..

" I lived only by you,
My scar, my heart, my truth.
My sole reason to die;
There's no life without you.

These are my final lines,
I've used all my nine lives.
My life is over,
Cannot feel your heart anymore...

I lived only by you,
My scar, my heart, my truth..
Have no reason to live,
I can't feel the love anymore.. "

Sonata Arctica - Juliet

And everybody was Kung-Fu fighting½

Hajaa, meil oli tänää voimankäytöstä oppitunti, mentii kamppailusalii harjottelemaa erinlaisia lukkoja sun muuta vastaavaa, tää päivä ollu ihan jees ♥ Tälläsiä lisää.
Huomenna lomille, mahtaa 2.RÄJJ kyrsiä ko ne on virka-avussa tän viikon. Ne ei pääse ees viikonloppulomille.
Mut toisaalta, me ollaa koko helvetin kesäloma kiinni, että sillee...
TJ99! Ollaa kirkkaasti jo voiton puolella, nopeesti laskin ni kassuaamuja on 70, siitä kun otetaan pois juhlapäivät, henkilökohtaset vapaat ja pakolliset lomapäivöt ni ♥

RTM Velin on hyvällä tuulella, päivää on tosin viel muutama tunti jäljellä, kiitti ja kuitti o/

Conceived Sorrow

" Thorns coiled around the sun,
regret melts with the mixture of a sigh.
I spit and laugh at the dreams I've seen enough of...
...the heart of men eaten by loneliness and sorrow grows cruelly...

It's going far away, unable to reach.
I want to fall asleep in the innocent gentleness with the tears..
It just echoes beyond the red sky in the background
The cries can not be... heard anymore... "

Mulla on vaihteeks tosi vaikee olla,

mikä tätä oloa tekee ;_____;

Mua nakertaa aivan älyttömästi olla tääl paskalaitoksessa,

kotona mikää ei onnistu, ja mikää ei tunnu kiinnostavan...

 

RTM Velin avautuu ja kuittaa. o/

Olen yksinkertainen...

..aina selitystä vailla.

Huoh, mun polvet on edellee rikki, muutama päivä saikkua ja takas larppaamaa.
Vituttaa, tutkin tota mein suunnitelmaa ja huomasin että mä olen
KOKO VITUN KESÄLOMAN KIINNI, 5 VIIKKOA! AAAARGH!
Vähänäkö kyrsii, suoraan sanottua vituttaa :E

Perkele, TJ101, kohta sataset paukkuu.

Sua vain yli kaiken...

Kissat luovutettu parempaan hoivaan ;____;
Toivottavasti ne selviää, tosi haikeelta tuntuu ku ne joutu erottaa toisistaan.
Olin Tampereellaki seikkailemassa, siel oli ihan mielenkiintosta.
Kaupunki näyttää tosi kauniilta ♥

Otin muutamat kuvat, laitan niitä sitten ehkä jossain vaihees.
Meen pikkusta vastaa kentälle, myöhään, mutta meen silti ♥
Mitäpä mä en pikkasen vuoks tekis ;D

Takasin kassulla, tääl on perseestä, mä tahon pois...
Onneks ei oo ku puolet jälellä..

EDIT; Kuulin just et ollaa jossai vaihees yks kuukaus kiinni, vituttaa..

Voinyvit...

Nyt oikeesti VITUTTAA, ja paljon.
Ensiks, mua väsyttää, ei nukuta ollenkaa :E
No tulin siskolle ja raahasin läppärinki mukaa, joka ikinen paikka paskana.
Sit mutsi soittaa et kaupassa pitäs käydä, soitin kimille et tulisko se vastaa
sinne kauppaa, se on kipeä. Ymmärrettävää.
Mut sit Toni, vitun mulkero, "emmävoi, katon salkkareita"
Soitan uudellee salkkareiden jälkee "Et sä mua määrää,
mutsi ei oo käskeny tai antanu rahaa"

Olkoo äpärä ilman ruokaa, mua ei kiinnosta vitunkaan vertaa, pikkasen kyrsii, ihan pikkasen vituttaa

RTM Velin on ärtyny, vihainen ja niin edelleen, kuitti o/

Random kirjoittelua, mulla on vähän kipeä olo.
Hiljaisuus alko äsken, ja mä dataan >:D
Muut tupalaiset lukee ääneen pornolehteä,
niil on varmasti tosi jännää : DD

Tänää oli lihaskuntotestit, toisen kerran,
kunto kivasti noussu, sais viel parantaa mut oon aikalailla tyytyväinen...

Huomenna päiväks hälvälään harjottelemaan ATT,
mä haluan sen ampumamerkin!

Väsy

Joskus olen jäänyt miettimään sanojen suurempaa tarkoitusta.

" Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa,
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan.

Mun silmissäni maailma näyttää,
sumuiselta ja kauniilta.
jos tulevaisuus haaveeni täyttää,
jään lepoon enkä tahdo enää syntyä uudelleen... "

Aika kuluu liian hitaasti, aamuja jäljellä 109, kohta satasetki paukkuu.
Mulla jotenkin orpo olo, ei mitää tekemistä. Ei mitää ohjelmaa.
Otin läppärin mukaa tänne laitoksee, jos vaikka sais aikaa kulutettua.
Ei tarvi enää liikkua täält minnekkää ku raahasin elämän tänne >:D

" Minä olen Jumala, joka hylkää enkelinsä.
Pahan siemen ikuinen, joka itää jossain mullan alla.
Minun sydämeni sykkii ikuisesti kaikkialla,
olen uusi aate, joka muhii jossain vanhan alla.
Lisää maata tarvitsen, sitä armeijani valtaa.
Kuinka paljon armeijani vallattua sitä saakaan..? "

Tyttönen lähtee kohta maapallon toiselle puolelle, miten mä selviän ;______;

Toivottavasti sillon hauskaa, toi on aika ainutlaatunen kokemus.

Ikävä jo nyt, yhy :<

Tää päivä on täynnä ohjelmaa, kohta pitäski jo mennä eteenpäin. kräy.

Liikaa

Njooooh, taas yks viikko menossa kovaa vauhtia, kohtahan tääki jo loppuu.
Seuraava viikko metsässä, oletettavasti mua nakertaa jo nyt :D
Näin täällä vanhan tutun, joka oli tullu toisesta varuskunnasta tänne Hennalaan
opiskelemaan kuukaudeks jotain lääkintähommaa, sitäkää jätkää nähny 5 vuoteen...

Mitähän mä tähän lisäisin, mulla on pitkästä aikaa hyvä olla,
tosin tiedän että se olotila ei kauaa tule kestämään, mutta kuitenkin.

Toisaalta, mulla on vielä hetki aikaa sumplia asioita, ja miettiä miten
mä sitten aikaani kulutan, asiat on jonkin verran mennyt jo vituilleen,
mut eiks se kuulu asiaan? :D

Mä selviän vielä, RTM Velin kuittaa o/

Can you hear me?

Noniin, takaisin armeijan vihreään arkeen.
Tunnin istun Sotilaskodissa, siitä syömään ja ah, päivystämään puoleks tunniks..
Ja klo 03.00-06.00 on mun päivystysaika, kivaisaa mukavaa ja kaikkee siltä väliltä.
Huomenna HÄLVÄLÄÄ, me mennää ampumahiihtoa vääntämää, se kuulostaa mun korvaan vaaralliselta.
Tosiaan mä en tosta hiihtämisestä innostu kovinkaan paljon. Tytön kaveri piti piraatti tuparit *yarr!*
Ja Arto tarjos sitä edeltävän illan, kiitoooooos o/

Sopivan hyvä, tyytyväinen olo. Ratsumies Velin kuittaa o/

You know..?

" Of course I care for her.

I'll do  a n y t h i n g ...

...to see her smile. 

... I  r e a l l y  do ♥ "

Hiljaisuus

" Herra kädelläsi,
uneen painan pään.
Kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa,
uuteen elämään;
ikirauhan antaa, valoon jää... "

Tänään oli sedän hautajaiset, kaikki meni hyvin
(lausuin jäähyväisrunon kaikkien edessä kun sisko ei pystynyt)
kunnes toi virsi piti laulaa...

Plaah

" Kaiken saat minulta jos,
polvistut eteeni ja kumarrat minua! "

Huoh, mulla on taas joka paikka rikki x___x
Nää päivät menee onneks tosi nopeesti,
eikä ne ole ollu niin rankkoja, tuol kylmäs
ilmas juokseminen ottaa kyl välil henkee...

Meil alkaa olemaa vala jo kohta käsillä,
sitte oon fakin' awsum das RATSUMIES!
Ja sillee :D Mulla taas outo olo, mä en osaa kuvailla ollenkaa. Jännä.

..Kun olen sinun kosketusta vailla..

Hän ei ole enään täällä,
kävi mielessä ajatus,
jos kuitenkin kaipaisin häntä oikeasti.
Sitten mieleeni muodostui tapahtumaketju,
jossa se kaikki kaatui, ja vieläkin se lause joka
on syöpynyt muistiini, ei lähde pois.

Ajatukset mun päässä on ollut vähän eksyneitä,
eikä nekään taida pysyä kasassa, sais jo kesä tulla.
Oksettaa, katsoin peiliin ja mua oksettaa, kuvottaa.

Happihyppelylle ja miettimään elämän pieniä monimutkaisia asioita.

I'll be OK, Ilmoitti Alokas Velin o/

" Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Olet syvää vettä, luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko, olet titaaninen kuori

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksies selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla.. "

Heräsin tänään huoneeni lattialta,

enkä muista milloin nukahdin,

jos nukahdin ollenkaan..

Feelin' great I says.

Sun & Shine

Jotenkin mua ärsyttää olla täällä, just tänään...
Onneks sain piristeen, mä olisin kai käyny huutamassa jollekki
isommalle herralle, kiitos <3

Alokas Velin kuittaa o/

ps. vituttaa vieläkin, hv!

"Eikä henkeni kulje.."

Olen juminut tätä aika paljon ja jotenkin löysin itseni menneisyydestä siitä.

Nyt on taistelijatutkinto saatu päätökseen, oikea koulutus alkaa nyt!

Se alkaa olemaan rankempaa, ellei toi sää ala pikkuhiljaa muuttumaan,

en osaa sanoa, kumpi rasitus on ollut suurempaa; henkinen vai fyysinen.

Omasta vanhasta tuvasta lähtenyt kaveri sanoi, että hänellä riittää kunto,

mutta henkisesti se oli vaikeeta. Mietin edelleen sitä..

Ja mitä teen intin jälkeen? Vaihtoehtoja olisi muutama.

Jostain syystä tän tekstin kirjoittaminen sai mut tuntemaan 

jonkinlaista itsesääliä/vihaa/riittämättömyyttä/jotain muuta..?

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet vähintään monta kertaa,

ja ehkä joskus ymmärrän enemmän miksi. Ainakin toivoisin niin..

In my head, again.

Nyt se alokaskausi sitten loppu, sain tietooni että palvelen puoli vuotta, nyt siis 147 päivää jäljellä...
Mä olen aivan rikki, täysin paskana. Tää on vähän raskasta :/
Mut kai se helpottuu, mä odotan että jotain jännää tapahtuisi...

Alokas Velin kuittaa o/

Lepäilen ja mietin.

Eilinen ilta oli kyl mielenkiintonen, eipä siitä sitten sen enempää.
Mä mietin illalla, mitä mä olen tehnyt, yleisellä tasolla.
En oo tehny mitää merkittävää, tai mitään mistä voisi palkita jollain.
En joo todellakaa ole vallottanu vuoria, saatikka kirjottanu kirjaa :D

Elämä on joskus tasapaksua paskaa, joskus se voi yllättää,
pienet asiat on kuulemma tärkeitä... onhan ne.

Mä pystyn joskus olemaan tyytyväinen, sitten joskus.

" Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa... "

Eilen päästyäni lomalle sain äidiltäni puhelun,

jossa hän kertoi siskoni saaneen terveen tyttölapsen ♥

Samalla hän kertoi, että hänen veljensä, setäni Asko

oli liittynyt enkeleiden seuraan... Tunsin oloni todella vaikeaksi,

enkä oikeastaan tiedä mitä tehdä, en osaa herättää ketään kuolleista.

Nuku hyvin, ikuisessa unessa.

Enkeleiden siipien suojassa, nyt ja ikuisesti.

Rakas Asko Setä ♥

" Hiljaa lasken seppeleen 

nukkuvan setäni arkun luo,

en turhaa pelkää kuolemaa

minutkin myöhemmin luoksesi tuo... "

Suojissa metsien, rannoilla järvien...

Mikähän mua vaivaa, tän on pakko mennä ohi pian...
Katon kummitytön kanssa Kaunotar & Hirviö:tä.
Mä olen kirjoitellut ihmisille kirjeitä, sain tänää ensimmäisen postiin.

"Ja olen jälleen kerran voimakkaampi,
matkaa on paljon, vielä on tekemistä.."

Taitaa huominen alkaa ankeasti,
kasarmilla on aina niin ratkiriemukasta :D

Mä en edes jaksa kirjottää mitään,
millä olis oikeasti jotain merkitystä...

Taoppis kuittaa ja kiittää o/

Halki jäätyneen maan....

Noin, Hälvälästä selvitty, nyt on kaikki paikat kipeenä ja mustelmilla.
Mut voi sanoa et oli mielenkiintonen reissu, kasvoinpa taas ihmisenä.
Huuuuh, hyvää tekee päästä välillä ihmisten ilmoille :D

Kohta saunaan, varmasti rentouttaa. Jos joku kaipaa seuraa ni tänne saa tulla.
..Tai voin yrittää tulla sinne, missä lienetkin... Ehkä

Mut joo, hengissä olen o/

Ehkä elän oikeasti vain kerran.

Se soi päivittäin mun päässä, se soi, se soi, se soi!
Viheltelen sitä jatkuvasti, ilman mitään järkevää syytä.
Eikä se mene pois, pois mun päästä.

Mä kasvan vielä ihmisenä, mä tiedän sen.
Sitten opettelen arvostamaan niitä pieniä asioita,
joista pitäisi...

Huomenna alkaa neljän päivän Hälvälä reissu, onse kiva..

Lomaa

Eka viikonloppuloma, kohta vissii ottamaa muutaman kaupungille...

Joku sanoo että rakkaus on suurempi kuin muu,
joku sanoo että rakkaus on ruma sana,
joku sanoo että rakkaus on yhtä todellinen kuin elokuva,
joku sanoo että rakkaus on todellista ja pysyvää...

"...ja elämä on kuin elokuvaa;
prinsessa prinssin lopulta saa.
Tiaran ja kangasta valkeaa...
Suru ja murhe unohtuu,
rakkaus on suurempi kuin muu..
..kaikki tietävät sen ja uskovat.."

...Olen tainnut rakastaa väärin, päivän opetus saatu.

Vasen.... vasen.... vasen!

Joopajoo, viikko takana ja vaik kui monta edessä... .__.
Ekan 4 päivän aikana tuli sellanen fiilis ettei selviä,
ei tästä hullukaa selviä. mut tästä tää on nyt lähteny käyntii :D
Tää paikka taitaa oikeesti kasvattaa, ymmärtäny monia asioita,
ja ennenkaikkea.. mä oikeasti KAIPAAN eräitä ihmisiä,
ei sillee että tää pieni ahdistus haittaisi, ainahan mä olen selvinny.
Mut kuitenkin, tänään oli mahdollista kutsua ihmisiä kattomaan paikkoja...
..mutta koska mulla taas ei ollu puhelinta... Ja olen muuten oman joukkueeni
ainut sinkku.. :D Kai mä sit olen se joukon yksinäinen, niinku alikessuki tais sanoa..

Mutta näin, en kerkee tässä enempää kirjottelemaan, pitäs kokoontua ulos ja painua
takaisin kotiyksikköön, huomenna coopper testi ja suksien haku, suksitaa 12km hälvälää...
.....im gonna die..

Alokas Velin kuittaa o/

Prepare to War!

En sit nukkunu, ei haittaa... paaaljon kahvia o/
Kamojen pakkaamista, viime hetken hätäostokset jne.
Pyydeltii "tukasta" kuvia, olisin laittanu ellei joku olis syöny mun
kameran piuhaa >:(

Laittelen inttikuvia sitten kun saan ja kerkeän...

- Miltä nyt tuntuu?
Mjaa... Eipä mua kovasti jännitäkkää, neutraali, normaali paniikki alkaa vasta portilla :D

Mulle tuli nyt jo ikävä kaikkea .___.
Funasin et voisin olla siel pidempääki,
jos tähtäis ensin alikessuks...

Mä en vihaa armeijaan lähtemistä, pidän sitä jokseekin mielenkiintosena.
Saa nähdä, mä selviydyn... ehkä... toivottavasti...

...NO HELPOSTI! o/

Samoja sanoja..

Huomenna se alkaa,
Armeija... :D Mitäpä siihen lisätä.
Saan tekemistä, jotain uutta arkeen...
Kunnes siitä tulee arkea.

" Kuolemajärvi...

..Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa,

jäädä syliisi..

....siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa.

Kärsin ja odotin..

..etsin elämään jotain kaunista,

kärsin ja unohdin..

..kunnes lakkasin toivomasta.. "

Kirjoitan viel aamulla jotain, jotain.
Hieman pelottaa..

Can't avoid them all...

Mä kaipaan, jotain ja paljon.
Tää on ihan typerää, miksi aina minä?

Kohta se alkaa, mä olenkin jo valmiiksi erakoitunut.
Puoli vuotta menee toivottavasti nopeasti...

60:nes blogimerkintä

♫ 5 päivää armeijaan on,
laskin aivan itse... ♪

Mä taidan olla hullu, normaalit ihmiset laskee päiviä millo ne pääsee pois.

Mä teen päinvastoin :'D No hittoku mitää muutakaa kehittävää tekemistä -___-
Aattelin jos tekisin tollasen ISON
ruutusuurrennoksen, tosta kuvasta:

(se nyt näyttää tolta ku on huonossa valossa otettu kuva ja sitä on vähän rypistelty ;D)

Aattelin et jos tekisin jokaisesta kirjaimesta yhden A4 kokoisen,

ja isoista sitten kaks :D Jos siitä tulis hieno ni laittaisin seinälle sitten. Kivasti...

Adventure part 321

Näinpä se uusvuos sit meni, olipa jännä seikkailu :D

Kiitos Miialle, se piristi mua sopivasti seikkailukuntoon,
se tuli meille, juotii ja kuunneltii musaa, kunnes päätettii pompata Cherii.
Siel oli sen tuleva mies, ihan selvästi ;D Kello läheni jo 11 ja päätin kotia lähteä.
Torilla törmäsin vanhaan kaveriporukkaa, tuli outo fiilis...
Mutta kuitenkin, seikkailu alkoi kun pääsin kotia:

Kotiin hoiperreltuani muistin Mikon jättäneen mulle ilotulitteen,
en omista sytkäriä, ja pihalla oli vielä paljon porukkaa ampumassa
raketteja, jotin päätin mennä ulos hakemaan tulta mun rakettiin
(Kuulostipa toi lause oudolta ;D )
Anygay, ulkona ensimmäinen iso aikuisperhe oli  lauma venäläisiä :D
Ei se haitannu, kävin tulta kysymässä, ne osas kohtalaisen huonosti
suomea, joten sönkkäsin niille englantia, jännää.
Sain tulta rakettiin, mutta se oli kai kastunut kun se ei lähteny
minnekkää :D Me sit ulvottii kilpaa siinä vedet silmissä,
mä lohkasin jotain asiaan sopivaa ja räkätys jatkui pidempää.
Siel joku Vladimir tai joku vastaava sanoi että mä oon hauska :'D
Se pyys mua niiden mukaan juomaan ja bailmaamaa, harkitsin asiaa
~5 sekuntia ja suostuin, tietenkin. Eihän ilmaisesta juomista, saatikka
uusista ihmisistä saa kieltäytyä, eihän?

Vladin kämppä oli aivan meidän talon lähellä omaani,
jos se oli sen kämppä, muistaisin hämärästi sen sanoneen
että kämppä on jonkun sen sukulaisen, ne on nyt vain
vierailulla suomessa. Kuitenkin, hetken aikaa siellä juotiin smirnoffia
ja vodkaa :D Ylläri...
Paikalle saapui joku hienosti pukeutunu mies, mukanaan todella
pitkä nainen. Se sano et bileet jatkuu Kouvolassa, tai jossain siellä päin.
Siinä vaiheessa mä ajattelin mennä jo kotia, Vladi sanoi että heillä on kuski
siellä, että kun haluaa päästä pois niin sanoo vaan. No tottakai mä menin mukaa :D

Auto, jolla me kuljettiin muistutti epäilyttävästi limoa, mutta se oli paljon korkeempi.
Auton sisällä oli minibaari <3 Joka tyhjeni jo ennen puoltavälia matkaa :D

Kämppä, jonne päädyimme oli joku vuokrattu kerhotila, iso semmonen.
Siel oli uima-allas, sauna, takka ja muut krääsät, helvetin iso tila.
Ja siellä oli porukkaa aivan sairaasti :D Tanssittii ja biletettii ja~

Yksityiskohtia kertomatta aivan mahtava reissu, all hail to random people o/

Joku soitti mulle tuntemattomasta numerosta joskus ennen 8, kuka tunnustaa?