Yötä kuunnellen,
muistot vetää taas toiselle puolelle mieltä.
Sinne, minne kenelläkään ei ole mitään asiaa.
Minun omia muistoja, ahdistavia osittain pelottavia ja opettavaisia.
Joista aion oppia joskus...

Minun mieleni on kuin vankila;
sinne joutuu kaikki paha,
se on siellä kauan, kunnes se pääsee pois.
Ja tekee taas tuhoaan. Ei siitä eroon pääse.

Mä en ole ajatellut tehdä mitään, olla vain.
Odottaa rauhassa, että se armeija alkaa,
olla stressaamatta mistään, koittaa elää.

"En osaa olla, tai olla olematta.
Aina täytyy tehdä jotain, tai olla tekemättä."

Joulu, just the way I like

Vuodatanpa pahan oloni nyt tänne, minnes muuallekkaan?

Elikkäs, päivän suunnitelmana oli about tällänen;
Aamulla menen kaverille heittämään joululahjan, (toivottavasti se tyksi siitä)
siitä sitten siskolle, isukki käymäs kans siel ja siitä sitten Lammille.
Mutsin miehelle viettämään joulu loppuun.

Suunnitelmat ei kuitenkaan ikinä mene niin kuin pitäisi joten...

Kaikki oli hyvin, kunnes saavuttii siihen kohtaan missä menen

siskolle, ja isukki olis siel. No ne haki isukin sitten...

Se oli niin humalassa kun olla ja voi! Se sammui Emman (mun kummitytön, 2v)

huoneen lattialle... Emma vähän ihmetteli että mitä tapahtuu.

No syötiin siinä jouluruokaa, isukki ottaa edelleen lukua...

Jossain vaiheessa se heräs, annettiin sille lahja ja sen äänestä kuuli

miten yksinäinen, katuva... sitä varmasti harmitti. Kerranki ostettii

sille lahja. Ja kunnollinen sellanen... Ajettiin isukki kotia ja menin

mun toisen pikkuveljen kanssa kotia. Myöhemmin he lähtivät sitten

sinne Lammille. Minä käin yksin. Ihan omasta tahdosta lupauduin

koiravahdiksi. Ompa erikoinen tapa viettää Joulua...

Jostain syystä valutin tätä tekstiä kirjoittaessani kyyneleen jos toisenkin.

Iloista ja onnistunutta Joulua lukijoille.

Jahas

..Eiköhän tääki sit ollu omalla tavallaan erikoinen päivä.

Ja tietenkin ne kaikki oli ulkona, samaan kellon aikaan,

jopa samassa bussissa. Mua pelotti taas.

Astuin bussiin ja näin sen lämpimän hymyn,

edelleen yhtä lämpimänä. Ajattelin että parempi

jos istuisin mahdollisimman taakse. Se päätti moikata

ja kaikki ajatuksenjuoksu hävisi mun päästä.

Istuin hänen taakseen ja hän kysyi minne menen.

Vastasin ja olin aivan hiljaa, sydän veteli ylikierroksia. Taas.

Pienen hiljaisuuden jälkeen vaihdoin paikkaa. Menin seisomaan.

Laitoin kuulokkeet korvilleni, jopa Ipod oli mua vastaan.

En olis halunnutkaan eristäytyä muusta maailmasta,

en ainakaan juuri sillä hetkellä. Ennenkun hän hyppäsi pois bussista,

se vilkutti ja hymyili, vilkutin takaisin ja sain juuri ja juuri ulos suustani;

"Nähää joku kerta.." Miten ääliöltä seki kuulosti...

"Juu.." Se olikin yhtä vakuuttava kuin minä.

Miten monta ristiriitasta ajatusta mun päähän mahtuukaan.

Kylmä aamu.

Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi.
Sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin..
On niin lämmintä olla täällä, sädekehäsi hehkussa.
Pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lantiolla...

..Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun,
aamun kirkkaassa valossa.
Kun sinut viereeni saan, et pääse pois ollenkaan,
et lennä enää milloinkaan.
Valon rajalla, rajalla taivaan ja maan,
on kylmä, vesi jäätyy uomaansa.
Siellä kadonnutta sydäntäni etsit,
löydät yön joka päivää keinuttaa...

Silmäsi syvissä kuopissaan, makaavat kivisiksi muuttuneina,
sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi luutuneena,
siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla...

Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen,
etkä mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa,
ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa...

Jospa kuitenkin.

Tämä soi taustalla..

En mä tiiä,
kaikki katoaa tai menee rikki.
Eikä musta tullut sitä mitä tahdoin.
Tänä vuonna olen tutustunut uusiin ihmisiin,
joihinki ehkä liian hyvin. Mietin usein että miksi.
Vastausta tuskin tulen koskaan saamaan, eikä se haittaakkaan.
Olen tottunut elämään näin, ja tällaiseksi olen kasvanut.
Tällainen olen minä...
Jokaisena päivänä olen katsonut ikkunasta ulos,
etsien jotain, jotain, jotain...

En ajatellut kadota, olen paikallani.
Mietin elämää, jossain suuremmassa mittakaavassa.
Ahdistaa, se on sekavaa ja suurimmaksi osaksi aika mahdotonta.

Tätä tää elämä sitten on, kai?

"I can't handle the pain,
this life is so hollow.
And I can't make the rain,
to drown my own sorrow.
And I can't stand this life,

when you are my poison.."

"Collect this dust from lies and grief and promises.."

I Can

"Life is just a game, you can lose once and it doesn't have any checkpoints."
Mitähän tänne kirjottais, en ole pitkään aikaan ilmoittanu olemassaolostani.
Päivät matelee hitaasti ja rutiinilla..
Armeijan alkamiseen on 25 päivää.
Sinne saakka olen aina suunnitellut oman elämäni,
sen jälkeen kaikki on avoinna. Minnekköhän mä siitä suuntaisin...
Ahdistaa hieman, en osaa suunnitella yhtään eteenpäin.
Eikä seinät edes tällä kertaa kaadu päälle, kaadan ne aivan itse.

Nauran edelleen, en saa sitä loppumaan.
Ehkä ikävöin, en myönnä. Ei saa satuttaa.
Se on viaton, se ei tiedä. Kaikki kääntyy paremmaksi.
Niin on luvattu..

BaseFook

Viikonloppu oli ja meni, kivasti näin vanhoja tuttuja ♥
Paljon oli tekemistä ja paljon jäi ihmisiä näkemättä, soriiii ;;____;;

Ens kerralla sitten. Mä sain min ystävältä hienon länkkärihatun
tuliaisiks Amerikasta and yes, It's AWESOME! Thx honey ♥

I will be OK, I promise.

*Huokaus*

" Onko sulla joskus ikävä ollut, jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan...

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan..? "

Tää on mun Stadi;

" Tää on mun Stadi: snadi metropoli -
kolinaa sporien yössä kuuntelen...
Tää on mun Stadi; vanha hippi rotsin alla
dallailen halki torien... "

En muistanutkaan, kuinka karulta tietyt osat stadista näyttikään.
Selvästi muistaa, miten hankala täällä olikaa..
Silti se oli omalla tavallaan erittäin kiehtovaa, jännittävää...

" Tää on mun stadi; snadin kundin lailla
skönee diggailen... stebui stikkailen !
Tää on mun stadi; spugejengistäkin
tsennaan jokaisen samanikäisen... "

Käväisin muistelemassa menneitä Myllypuron Ylä-Asteella,
opo tunnisti heti, ryhmänohjaajalla kesti hieman.
Musta oli kuulemma kasvanut nuori ja komea miehenalku,
otan sen kohteliaisuutena. Koulu ei ollut muuttunut paljoakaan,
pieniä muutoksia. Soitin vanhoille tutuille, sovin tapaamisia ja niin edelleen.
Jännittää hieman. Pääsee näkemään ihmisiä, jotka ovat olleet mukana
mun elämässä ja joita ei ole nähnyt pitkään aikaan.. Jännää :D

" Tää on mun Stadi; radikaalin täällä
elin nuoruuden - täällä vanhenen.
Tää on mun Stadi; Tavastian stagellakin
bongaan sen: Stadi-fiiliksen..."

Mua vaivaa joku tosi outo tunne, en osaa selittää tarkemmin.
Ehkä myöhemmin sitten, kiitän ja kuittaan o/

Hesassa..

" If we'd go again,
all the way from the start.
I would try to change,
the things that killed our love.. "

Helsingissä asustelen mummelilla maanantaihin saakka,

tääl on tosi outoa olla pitkän tauon jälkeen. Näkis kavereita,

joita ei ole 3 vuoteen nähnyt. Jos koulussakin kävisin

moikkaamassa vanhoja opettajia ja opoa. :p

Hampaiden pesulle ja nukkumaan --->

" ... Here we go again,
all the way from the start..."

Memories from eternity

Sanat, jotka satuttavat.

Jotka saavat tuntemaan suurta ikävää, kaipuuta.

Saavat muistamaan, miksi jaksoin.

Jaksan edelleen, muistoissani hän vielä hymyilee minulle.

Lempeästi, kuten silloin ennenkin...
"Et ehkä tunne minua, mutta voi oppia tuntemaan.
Et ehkä ymmärrä minua, mutta voit yrittää ymmärtää..
Se et ole sinä, joka on hortoillut pimeydessä yksin.
Tie jonka valitsen, ei ole yhtään sen valoisampi,
surkea, kivulias, kivinen ja mahdollisimman hankala.
Rangaistukseksi siitä, mihin minä en edes osallistunut,
rangaistus siitä, etten ole yhtä vahva kuin ennen.
Vielä tulee päivä, jolloin olen täysin parantunut.
Päivä, jolloin aloitan kaiken alusta...

...Olen niin väsynyt

 

 "  Soot menos, moon jäämäs.
Soot ihana, si saat min nauramaa.
Yks vaa mussuttaa ♥.
Joo, min piti kertoo sinulle ajatuksia,
sin kissas syö kaikkea ♥
Soot rakas, soot tärkeä, soot jo nyt
osa minuu, pelottaa kuin helposti sinust
välittää vaa enemmän. ♥
Thank God for the Internet.
Tulen ikävöimään sinuu ihan älyttömästi.
Soot min, moon sun. ♥   "

This is the end of this fairytale..

Unettomuus

"Suomessa ilmenee enemmän unettomuutta kuin muualla Euroopassa.
Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda,
pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain.
Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa.
Arviolta 4–10 prosenttia aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta,
joka alkaa usein jo murrosiässä..."

- Wikipedia

Mä voisin vihata tätä tunnetta, tahoisin nukkua jotta päivät kuluisi nopeammin...

69

Keskiviikkona Helsinkiin.
Mulla on tosi random olo,
voisin tehdä vaikka mitä,
kunhan edes tekisin jotain :D
Mulla on paljon energiaa,
vaikka en nukkunut juuri ollenkaan.

Armeija alkaa tasan 35 päivän päästä...
Sitä mä odotan todella paljon. Its going to be fun.
Ihmiset on outoja, joitan on helppo lukea,
joistain ei ota selvää vaikka kuinka hyvä olisi.
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista.
Saan taas uutta energiaa, olen jotenkin iloinen...

This feeling is really interesting..

"The War is over, all is lost.."

" The War is over, all is lost.
Down the drain, keep fingers crossed..
Hope the World forgets or the World forgives
Charm their minds and hearts, once more..
For me. "

Sain siskolta 4 hengen lahjakortin risteily,

mummi vissii lähtee kai mein mukaa huoltajaks :p

It's going to be awsome o/

Lotta ollu meillä torstaista saakka :D 
Ja nyt se men pois.
Keskiviikkona Hesaa, mummelille majoilee n______n

Umm... Eiköhän tää ollu tässä.

Tappi kuittaa o/

Joulua

Ohhoi, olipa ilta!
Mä en edes muista, koska viimeks mulla olis ollu noin hauskaa >8D

Pawa pyys mua eilen häppäreille Cheriin,
otin Nulleeetin mukaan ja siitähän se sit lähtiki :D
Aloteltii Nullenkaa ensin min siskolla, josta bussilla Cheriin.
Niko oli ihan hyvässä humalassa, sit Emuli ja Henkkuli ilmesty sinne.
..ja Jenni ja sen mies. Paulan "outo_salainen_ihailija aka stalkkeri lähihoitsumies"
ilmesty kans jostain tyhjästä siihen, se kiusas Pawaa kokoajan :<

Sit jossain vaihees iltaa Nulle oksens lattialle :DD
...ja se heitettii pois Cheristä. Mentiin Jackalopeen.

..jonne Nulle ei ees päässy sisään, juteltuaan astetta huonommalla
englannilla (alkoholilla myös osuutta asiaan..) jonkun virolaisen korston
kanssa. Mustistamiehistä. Rasistit.

Sitten Chicagoon (En oo varma onko oikein kirjotettu, kuitenkin)
jossa Nullelle iskettii muija, se anto sille numeronsakki :D
Siellä meni juoma jos toinenkin, ja Pawa alko olemaan jo
sellasessa kunnossa että kotia tahto, grillikiskan kautta taksiin.

Sitten mentiin Jennin ja sen miehen (MIKÄ HELVETTI SEN NIMI OLI?)
luokse jatkoille, juotii muutamat paukut ja puhuttii niitä näitä, mukava heppu.
Sit taksilla kotia 8)) Ja olo sen mukanen.

Mulla muisti hieman pätkii koska viina, jos joku tätä lukeva on ollu mukana
kyseisessä seikkailussa, ole kiltti ja valoita niitä asioita joita en tässä maininnu...
...jos niitä on :D

Vääristynyt mielikuva

Ukraina, ei Bulgaria...
Muistin väärin.

Mun kurkku alkaa parantua.
Pystyin jopa syömään sen leivän.
Jos sit päivemmällä tekis jotain ruokaa..

...Juuri saamamme tiedon mukaan ranskalaisia ja nakkeja.

Tää mun blogin kirjottaminen on aika hidasta :D