Yötä kuunnellen,
muistot vetää taas toiselle puolelle mieltä.
Sinne, minne kenelläkään ei ole mitään asiaa.
Minun omia muistoja, ahdistavia osittain pelottavia ja opettavaisia.
Joista aion oppia joskus...

Minun mieleni on kuin vankila;
sinne joutuu kaikki paha,
se on siellä kauan, kunnes se pääsee pois.
Ja tekee taas tuhoaan. Ei siitä eroon pääse.

Mä en ole ajatellut tehdä mitään, olla vain.
Odottaa rauhassa, että se armeija alkaa,
olla stressaamatta mistään, koittaa elää.

"En osaa olla, tai olla olematta.
Aina täytyy tehdä jotain, tai olla tekemättä."

Joulu, just the way I like

Vuodatanpa pahan oloni nyt tänne, minnes muuallekkaan?

Elikkäs, päivän suunnitelmana oli about tällänen;
Aamulla menen kaverille heittämään joululahjan, (toivottavasti se tyksi siitä)
siitä sitten siskolle, isukki käymäs kans siel ja siitä sitten Lammille.
Mutsin miehelle viettämään joulu loppuun.

Suunnitelmat ei kuitenkaan ikinä mene niin kuin pitäisi joten...

Kaikki oli hyvin, kunnes saavuttii siihen kohtaan missä menen

siskolle, ja isukki olis siel. No ne haki isukin sitten...

Se oli niin humalassa kun olla ja voi! Se sammui Emman (mun kummitytön, 2v)

huoneen lattialle... Emma vähän ihmetteli että mitä tapahtuu.

No syötiin siinä jouluruokaa, isukki ottaa edelleen lukua...

Jossain vaiheessa se heräs, annettiin sille lahja ja sen äänestä kuuli

miten yksinäinen, katuva... sitä varmasti harmitti. Kerranki ostettii

sille lahja. Ja kunnollinen sellanen... Ajettiin isukki kotia ja menin

mun toisen pikkuveljen kanssa kotia. Myöhemmin he lähtivät sitten

sinne Lammille. Minä käin yksin. Ihan omasta tahdosta lupauduin

koiravahdiksi. Ompa erikoinen tapa viettää Joulua...

Jostain syystä valutin tätä tekstiä kirjoittaessani kyyneleen jos toisenkin.

Iloista ja onnistunutta Joulua lukijoille.

Jahas

..Eiköhän tääki sit ollu omalla tavallaan erikoinen päivä.

Ja tietenkin ne kaikki oli ulkona, samaan kellon aikaan,

jopa samassa bussissa. Mua pelotti taas.

Astuin bussiin ja näin sen lämpimän hymyn,

edelleen yhtä lämpimänä. Ajattelin että parempi

jos istuisin mahdollisimman taakse. Se päätti moikata

ja kaikki ajatuksenjuoksu hävisi mun päästä.

Istuin hänen taakseen ja hän kysyi minne menen.

Vastasin ja olin aivan hiljaa, sydän veteli ylikierroksia. Taas.

Pienen hiljaisuuden jälkeen vaihdoin paikkaa. Menin seisomaan.

Laitoin kuulokkeet korvilleni, jopa Ipod oli mua vastaan.

En olis halunnutkaan eristäytyä muusta maailmasta,

en ainakaan juuri sillä hetkellä. Ennenkun hän hyppäsi pois bussista,

se vilkutti ja hymyili, vilkutin takaisin ja sain juuri ja juuri ulos suustani;

"Nähää joku kerta.." Miten ääliöltä seki kuulosti...

"Juu.." Se olikin yhtä vakuuttava kuin minä.

Miten monta ristiriitasta ajatusta mun päähän mahtuukaan.

Kylmä aamu.

Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi.
Sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin..
On niin lämmintä olla täällä, sädekehäsi hehkussa.
Pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lantiolla...

..Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun,
aamun kirkkaassa valossa.
Kun sinut viereeni saan, et pääse pois ollenkaan,
et lennä enää milloinkaan.
Valon rajalla, rajalla taivaan ja maan,
on kylmä, vesi jäätyy uomaansa.
Siellä kadonnutta sydäntäni etsit,
löydät yön joka päivää keinuttaa...

Silmäsi syvissä kuopissaan, makaavat kivisiksi muuttuneina,
sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi luutuneena,
siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla...

Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen,
etkä mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa,
ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa...

Jospa kuitenkin.

Tämä soi taustalla..

En mä tiiä,
kaikki katoaa tai menee rikki.
Eikä musta tullut sitä mitä tahdoin.
Tänä vuonna olen tutustunut uusiin ihmisiin,
joihinki ehkä liian hyvin. Mietin usein että miksi.
Vastausta tuskin tulen koskaan saamaan, eikä se haittaakkaan.
Olen tottunut elämään näin, ja tällaiseksi olen kasvanut.
Tällainen olen minä...
Jokaisena päivänä olen katsonut ikkunasta ulos,
etsien jotain, jotain, jotain...

En ajatellut kadota, olen paikallani.
Mietin elämää, jossain suuremmassa mittakaavassa.
Ahdistaa, se on sekavaa ja suurimmaksi osaksi aika mahdotonta.

Tätä tää elämä sitten on, kai?

"I can't handle the pain,
this life is so hollow.
And I can't make the rain,
to drown my own sorrow.
And I can't stand this life,

when you are my poison.."

"Collect this dust from lies and grief and promises.."

I Can

"Life is just a game, you can lose once and it doesn't have any checkpoints."
Mitähän tänne kirjottais, en ole pitkään aikaan ilmoittanu olemassaolostani.
Päivät matelee hitaasti ja rutiinilla..
Armeijan alkamiseen on 25 päivää.
Sinne saakka olen aina suunnitellut oman elämäni,
sen jälkeen kaikki on avoinna. Minnekköhän mä siitä suuntaisin...
Ahdistaa hieman, en osaa suunnitella yhtään eteenpäin.
Eikä seinät edes tällä kertaa kaadu päälle, kaadan ne aivan itse.

Nauran edelleen, en saa sitä loppumaan.
Ehkä ikävöin, en myönnä. Ei saa satuttaa.
Se on viaton, se ei tiedä. Kaikki kääntyy paremmaksi.
Niin on luvattu..

BaseFook

Viikonloppu oli ja meni, kivasti näin vanhoja tuttuja ♥
Paljon oli tekemistä ja paljon jäi ihmisiä näkemättä, soriiii ;;____;;

Ens kerralla sitten. Mä sain min ystävältä hienon länkkärihatun
tuliaisiks Amerikasta and yes, It's AWESOME! Thx honey ♥

I will be OK, I promise.

*Huokaus*

" Onko sulla joskus ikävä ollut, jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan...

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan..? "

Tää on mun Stadi;

" Tää on mun Stadi: snadi metropoli -
kolinaa sporien yössä kuuntelen...
Tää on mun Stadi; vanha hippi rotsin alla
dallailen halki torien... "

En muistanutkaan, kuinka karulta tietyt osat stadista näyttikään.
Selvästi muistaa, miten hankala täällä olikaa..
Silti se oli omalla tavallaan erittäin kiehtovaa, jännittävää...

" Tää on mun stadi; snadin kundin lailla
skönee diggailen... stebui stikkailen !
Tää on mun stadi; spugejengistäkin
tsennaan jokaisen samanikäisen... "

Käväisin muistelemassa menneitä Myllypuron Ylä-Asteella,
opo tunnisti heti, ryhmänohjaajalla kesti hieman.
Musta oli kuulemma kasvanut nuori ja komea miehenalku,
otan sen kohteliaisuutena. Koulu ei ollut muuttunut paljoakaan,
pieniä muutoksia. Soitin vanhoille tutuille, sovin tapaamisia ja niin edelleen.
Jännittää hieman. Pääsee näkemään ihmisiä, jotka ovat olleet mukana
mun elämässä ja joita ei ole nähnyt pitkään aikaan.. Jännää :D

" Tää on mun Stadi; radikaalin täällä
elin nuoruuden - täällä vanhenen.
Tää on mun Stadi; Tavastian stagellakin
bongaan sen: Stadi-fiiliksen..."

Mua vaivaa joku tosi outo tunne, en osaa selittää tarkemmin.
Ehkä myöhemmin sitten, kiitän ja kuittaan o/

Hesassa..

" If we'd go again,
all the way from the start.
I would try to change,
the things that killed our love.. "

Helsingissä asustelen mummelilla maanantaihin saakka,

tääl on tosi outoa olla pitkän tauon jälkeen. Näkis kavereita,

joita ei ole 3 vuoteen nähnyt. Jos koulussakin kävisin

moikkaamassa vanhoja opettajia ja opoa. :p

Hampaiden pesulle ja nukkumaan --->

" ... Here we go again,
all the way from the start..."

Memories from eternity

Sanat, jotka satuttavat.

Jotka saavat tuntemaan suurta ikävää, kaipuuta.

Saavat muistamaan, miksi jaksoin.

Jaksan edelleen, muistoissani hän vielä hymyilee minulle.

Lempeästi, kuten silloin ennenkin...
"Et ehkä tunne minua, mutta voi oppia tuntemaan.
Et ehkä ymmärrä minua, mutta voit yrittää ymmärtää..
Se et ole sinä, joka on hortoillut pimeydessä yksin.
Tie jonka valitsen, ei ole yhtään sen valoisampi,
surkea, kivulias, kivinen ja mahdollisimman hankala.
Rangaistukseksi siitä, mihin minä en edes osallistunut,
rangaistus siitä, etten ole yhtä vahva kuin ennen.
Vielä tulee päivä, jolloin olen täysin parantunut.
Päivä, jolloin aloitan kaiken alusta...

...Olen niin väsynyt

 

 "  Soot menos, moon jäämäs.
Soot ihana, si saat min nauramaa.
Yks vaa mussuttaa ♥.
Joo, min piti kertoo sinulle ajatuksia,
sin kissas syö kaikkea ♥
Soot rakas, soot tärkeä, soot jo nyt
osa minuu, pelottaa kuin helposti sinust
välittää vaa enemmän. ♥
Thank God for the Internet.
Tulen ikävöimään sinuu ihan älyttömästi.
Soot min, moon sun. ♥   "

This is the end of this fairytale..

Unettomuus

"Suomessa ilmenee enemmän unettomuutta kuin muualla Euroopassa.
Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda,
pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain.
Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa.
Arviolta 4–10 prosenttia aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta,
joka alkaa usein jo murrosiässä..."

- Wikipedia

Mä voisin vihata tätä tunnetta, tahoisin nukkua jotta päivät kuluisi nopeammin...

69

Keskiviikkona Helsinkiin.
Mulla on tosi random olo,
voisin tehdä vaikka mitä,
kunhan edes tekisin jotain :D
Mulla on paljon energiaa,
vaikka en nukkunut juuri ollenkaan.

Armeija alkaa tasan 35 päivän päästä...
Sitä mä odotan todella paljon. Its going to be fun.
Ihmiset on outoja, joitan on helppo lukea,
joistain ei ota selvää vaikka kuinka hyvä olisi.
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista.
Saan taas uutta energiaa, olen jotenkin iloinen...

This feeling is really interesting..

"The War is over, all is lost.."

" The War is over, all is lost.
Down the drain, keep fingers crossed..
Hope the World forgets or the World forgives
Charm their minds and hearts, once more..
For me. "

Sain siskolta 4 hengen lahjakortin risteily,

mummi vissii lähtee kai mein mukaa huoltajaks :p

It's going to be awsome o/

Lotta ollu meillä torstaista saakka :D 
Ja nyt se men pois.
Keskiviikkona Hesaa, mummelille majoilee n______n

Umm... Eiköhän tää ollu tässä.

Tappi kuittaa o/

Joulua

Ohhoi, olipa ilta!
Mä en edes muista, koska viimeks mulla olis ollu noin hauskaa >8D

Pawa pyys mua eilen häppäreille Cheriin,
otin Nulleeetin mukaan ja siitähän se sit lähtiki :D
Aloteltii Nullenkaa ensin min siskolla, josta bussilla Cheriin.
Niko oli ihan hyvässä humalassa, sit Emuli ja Henkkuli ilmesty sinne.
..ja Jenni ja sen mies. Paulan "outo_salainen_ihailija aka stalkkeri lähihoitsumies"
ilmesty kans jostain tyhjästä siihen, se kiusas Pawaa kokoajan :<

Sit jossain vaihees iltaa Nulle oksens lattialle :DD
...ja se heitettii pois Cheristä. Mentiin Jackalopeen.

..jonne Nulle ei ees päässy sisään, juteltuaan astetta huonommalla
englannilla (alkoholilla myös osuutta asiaan..) jonkun virolaisen korston
kanssa. Mustistamiehistä. Rasistit.

Sitten Chicagoon (En oo varma onko oikein kirjotettu, kuitenkin)
jossa Nullelle iskettii muija, se anto sille numeronsakki :D
Siellä meni juoma jos toinenkin, ja Pawa alko olemaan jo
sellasessa kunnossa että kotia tahto, grillikiskan kautta taksiin.

Sitten mentiin Jennin ja sen miehen (MIKÄ HELVETTI SEN NIMI OLI?)
luokse jatkoille, juotii muutamat paukut ja puhuttii niitä näitä, mukava heppu.
Sit taksilla kotia 8)) Ja olo sen mukanen.

Mulla muisti hieman pätkii koska viina, jos joku tätä lukeva on ollu mukana
kyseisessä seikkailussa, ole kiltti ja valoita niitä asioita joita en tässä maininnu...
...jos niitä on :D

Vääristynyt mielikuva

Ukraina, ei Bulgaria...
Muistin väärin.

Mun kurkku alkaa parantua.
Pystyin jopa syömään sen leivän.
Jos sit päivemmällä tekis jotain ruokaa..

...Juuri saamamme tiedon mukaan ranskalaisia ja nakkeja.

Tää mun blogin kirjottaminen on aika hidasta :D

Näin se meni.

"Oliko ennen kaikki paremmin?
Mistäpä mä sen tietäisin...
Maailman muuttuvan sanotaan,
..kuitenkin tullaan ja kadotaan..

Palava maa ja valuva taivas.
Huutavat kunniaa ja Jumalaa..
Jokainen yö ja jokainen päivä,

jää historiaan, lopulta unholaan..."

Mä en käsitä, en saa taaskaan unta.
On se jumalauta, ettei se yks vaan osaa kadota mun päästä.

Miksi mun mieli taistelee mua vastaa, mitä mun pitää tehdä?

Tää on aikalailla itsensä kiduttamista, nyt vasta ymmärrän.

Kun se pahin on tapahtunut, mä kärsin.

Tää tuska on jotain niin hirveetä yksin kantaa.

Mut sen mä kyllä kannan itse. Tahdon olla seuraavan kerran...

...VAHVEMPI!

Vaikka kuiskaisin viimeisen toivommuksen, sitä ei tule kukaan kuulemaan.

En halua. En polvistu, ennenkuin viimeinen hengenveto on kiskottu tästä ruumiista.

Mulle sanottiin, että mä näytän kuolleelta, joku osaa vieläkin lukea mua.

Pelottava ihminen, se tietää mitä pään sisällä liikkuu. Se on aina askeleen edellä.

Toistelen asioita, jotta mulla olisi jotain. Tää ei ole edes niin tärkeetä.

Välittää, rakastaa, luottaa... Nauran.

Sisältä olen kai jo kuollut, useampaan otteeseen. Kuka ei olisi?

Tää on jotain mitä mä en ole tuntenut näin vahvasti.

Haluan olla yksin, oppia virheistä, syntyä uudelleen, aloittaa alusta.

Alitajunta toistaa asioita liikaa, mä en kestä.

Pelkään unista tulevan totta, Pakko selvitä pidemmälle, ei saa luovuttaa nyt.

 

Jotain muuta ajateltavaa, kiitos.

Olette tärkeitä, tiedätte sen. Eikö niin..?

Kuittaan..

Oliko ennen kaikki paremmin...

+-0

Hmm... Masu pipi, taitaa puhjeta oksennustauti ,___,

Kävin eilen lahjaostoksilla, ostin isukille tollasen Irwin Goodmanin ison kokoelma levykirjahärpäkkeen,
Misson 14 levyä ja joku 200~ sivunen kirja. Makso 100€ o/  Äitille ostin paistinpannun : D

Enth E Nd

Mä en taas ole vähään aikaan tänne kirjoitellut.
Viikko menny taas nopeasti, mitään hyödyllistä en ole aikaseks saanu.
Taino, olin koiravahtina siskolla, se meni hautajaisiin jonnekki pohjoseen,
800km päähän. Rest in Peace Pekka...

Ava ja Siilisista oli yötä, min seurana,
Katottii leffoja ja Fullmetal Alchemist: Brotherhoodia...

Pikkunen itkusti. se muistutti mua jostain.
En vieläkään tiedä mistä.
Se oli niin pieni ja sulonen ♥

Miksei mulla vois olla oikeeta pikkusiskoa,
mulle annettiin 2 pikkuveljeä. Muttei yhtään pikkusiskoa.
Isosisko on mut... :D

Odotan armeijaan lähtöä,
ja sitä että pääsen pois sieltä.
Voin aloittaa kaiken alusta...

Jakso 3044

Vuodatinpa tänään aidon kyyneleen, kivusta.
Nousin sängystä otin muutaman askeleen ja sitten se alkoi.
Huimasi ja rintaan koski, otin vaatekaapista tukea kun en
meinannut pystyssä pysyä, hiljaa lyyhistyin lattialle ja joka
paikkaan poltti, sattu, pisteli.. Äskeistä kesti reilun minuutin verran.
Ja se sattui. Oikeasti.

Tänäänkään ei mene mikään putkeen, alkaa olemaan rutiinia.
Sain soiton kaverilta, se halus puhua, se tahtoi pysyä hereillä,
se sanoi haluavansa lopettaa, se ei halunnut nukkua.
Se halusi pois, sanoi maailman olevan julma paikka,
ja tottahan se on. Eihän täällä kukaan selviä hengissä,
ei kukaan.

Neuvoin sitä selvittämään päänsä ja harkitsevan huomenna uudelleen.
Se sanoi olevansa huomenna yhtä huonossa hapessa,
kysyi multa miten mä onnistun, miten mä voin olla täällä?
Mitäpä mulle tuli ensimmäisenä mieleen, mulla on kaverit.
Vastasin kuitenkin, että pitää olla henkisesti vahva,
jota mä en tällä hetkellä pahemmin edusta, mutta sitä varten
on ne, jotka ovat mun lähellä, ne jotka puolustaa ja tukee.
Ne ystävät, rakkaat ihmiset...

Se lupasi soittaa huomenna, vähäsen säikähdin..

Embryo

Huomenna koittaa parempi päivä,
mä olen väsynyt... Tuntuu et silmät painuu väkisin kiinni...

Luottamus sai uuden käsitteen mun elämässä,
harkitsen asioita uudemman kerran,
katsotaan mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään.

"Jos pystyisin, tarttuisin häntä kädestä ja kertoisin,
miten paljon hänestä välitänkään, miten rakas hän on.
Kuinka elämä olisi tyhjempää ilman häntä, kuinka hänen
läsnäolo saa oloni tuntumaan paremmalta.. ♥ "

Hiljaisuuden jälkeen on vain pimeyttä,
ei pienintäkään valonpilkahdusta,
ei ääntä ei laulua.. vain hiljaisuus.

Dear Diary

Huomasin, että se olen minä, joka kärsii.

Mun ajatukset ei vieläkään jätä mua rauhaan,

ja tää tuska on hirveä kantaa, mä en jaksa.

Joka ikinen, astetta surullisempi,

laulun säkeistö, lause, mikä vaan,

saa multa aina kyyneleen. Tää ei lopu.

Miten mua oksettaa, mä tunnen itseni todella heikoksi.

Voisin melkein jopa sanoa, että tää kuluttaa mua enemmän,

kun mikään muu tähän mennessä.
..Mä en jaksa, en todellakaan jaksa..

" ..Sua vain yli kaiken mä rakastan,
Sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis' kun katsoa saan.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
kuvas seuraa mun matkallain.."

Ohne Dich

Toivon että tää olo menee pois,

mua sattuu rintaa (huom ihan oikeata kipua)

ja tää tuntuu tosiaan aika kipeeltä.

Mä makoilen sängyssä ja toivon saavani unta.

Isukki poistui talosta, avaimet palauttaa kun on saanut

häkkikellariin lukon... Mulla on joku todella outo tunne.

Vähän sellanen, et tästä ei tuu mitää. Ei todellakaan.

Kävin KELA:ssa, ja työkkärissä.

ja RAX:issa, kaverilta aikanen joululahja :3

En tiiä, tästä vois alkaa kääntää tätä blogia positiivisempaan päin...

http://www.youtube.com/watch?v=VwQFmghga0c

Daylight

" Woah my Baby, how beautiful you are..

..and woah, my Darling, completely torn apart.
You're gone with the sin, my Baby and beautiful you are..
..so gone with the sin, my Darling..."

Kohta KELA:an, >___<

Isukki taitaa tänään jättää avaimet meille...

Aamulla 8 aikaa mietin, että onkohan kukaan ruokkinut kissoja,

ei ollut, koska niillä ei ollut ruokaa. (Viimeksi syöneet eilen illalla)

Kysyin isältä että onko ne ruokittu, se vastas aika välinpitämättömästi;

"Ei oo ku se oli loppunu jo eile illalla"

Olipa aika... orpo olo, lähetin äitille viestiä et laittas mun tilille rahaa,

käyn ostaa niille ruokaa. Se vastas et käy Tanjalla (sisko) hakemassa rahaa.

No minäpä pyöräilin sinne ja sain rahaa, nyt molemmat kissat on saanu syödäkseen

ja nukkuu tyytyväisenä mun sängyllä...

Jotenki sellanen tunne et täst ei tuu yhtää mitää, ei noi kaks junttia

osaa tehä oma-aloitteisesti yhtään mitään hyödyllistä...

Painajaiset

Ne on piinannut mua aika pitkään, kukapa ei näkisi painajaisia?
Mutta, tällä kertaa mä heräsin siihen,
että haukoin henkeä samalla kun yritin lopettaa itkua,
olin kauttaaltaan hikinen ja tärisin.
En tiennyt nukuinko vai olinko hereillä?
Otin tikarin ja menin nurkkaan istumaan,
jotta näkisin siitä koko huoneeni, tärisen vieläkin.
Ajattelin että mitä jos joku tulee tosta ovesta,
onko tää oikeesti unta, mitä mä teen?
Tietenkin ensimmäinen ajatus;
nipistänpä itseni hereille.
Mitään jännää ei tapahtunu, en herännyt uudelleen
sängystä. Ei mitään, istuin vain...

Istuin siinä kai sen puolisen tuntia, mua pelottaa vieläkin.
Enkä taida mennä tänään nukkumaan ollenkaan..

Sinne, tänne ja takaisin.

Here we go again, all the way from the start...

Sain huoneen järjestystä muutettua uudelleen,

ja ripustettua molemmat Sonata Arctican seinäliput...

...Mut silti tää tuntuu jotenkin niin tyhjältä?

"...Ja elämä on kuin elokuvaa,
prinsessa prinssin lopulta saa..
..Tiara ja kangasta valkeaa..."

Mulla on edelleen pelottava tunne,
tunne siitä, että kaikki ei olekkaan niin hyvin,

kun tiedän sen olevan. 

Mikä mua vaivaa?

Pitäis saada jotain ajateltavaa,

päivät vähenee ja armeija lähestyy,

sitä mä nyt odotan, täytyy selvitä sinne asti.

Sitten helpottaa, ainiin ja se joulukin on kohta...

Mä taidan viettää tän joulun ihan yksin. Ihan omasta tahdostani...

 

 

Muistan sen ajan, kun olin oikeasti yksin.

Kokoajan, päivästä toiseen.

Ei ollut siitä kiinni, etteikö kavereita olisi ollut.

Vaan siitä, etten tahtonut heidän seuraan, inhosin heitä.

Kasvattiko se sitten minut sellaiseksi kun olen nyt?

Sain omat ajatukset, en ollut muiden ohjattavana,

löysin sen oman tien, ja muokkasin sitä tarpeeni mukaan.

Ja nyt kun katson peiliin, en tiedä pitäisikö hävetä,

tuntea syyllisyyttä vaiko olla ylpeä.

Rauha...

Sitä en kai koskaan tule saavuttamaan,

paitsi silloin kun minut lasketaan haudan lepoon,

mutta siihenkin kestää vielä kauan...

If I could...

"...If I could fly,
like the king of the sky;
Could not tumble nor fall,
I would picture it all..
If I could fly,
see the world through My eyes;
Would not stumble nor fail,
..to the heavens I sail.."

Tuol sataa lunta, mä en ala x_X

Ja mulla on tylsää, se ei sinänsä ole mitään uutta..

Heaven's Door

Nyt on huone järjestelty uuteen uskoon,

voisin vielä joku päivä ripustaa seinäliput seinille,

ettei tää näyttäs niin ankealta...

Asiat alkavat jo olemaan parempaan suuntaan menossa,

mutta kutenkin se pieni tunne, että jotain puuttuu.

Ja tiedän sen, että sen jonkin saamiseksi täytyy

odottaa... ja kauan. Eipä tuo mitään, sitä onkin

tultu harjoteltua jo vaikka kuinka kauan...

Pystytään arvostamaan tätä elämää,

oli se sitten sen arvoista tai ei,

sitä en vielä tiedä,

kysykää uudelleen 40 vuoden päästä...

Otsikko

Isän muutto tehty, aika paljon tavaraa lähti sen mukana.
kämppä on tyhjä, todella tyhjä.
Mut se jätti jotain kamojaa viel sinne,
sano et se ottaa ne kyytii sit jokus...
Ja olin vaihteeks siskolla vahtimassa koiraa,
onneks sain seuraa o/ Näillä mennää...

EDIT:
Voisin siivoilla ja vaihtaa huoneen järjestystä...

A broken heart still bleeds..

"Never ever talk, never ever smile,
knowing that my life won't be the same.
Never ever touch, never ever feel,
I will never hear you call my name.
Never ever talk, never ever smile,
all I see is a future full of fear.
Never ever touch, never ever feel,
I can never whisper in your ear; Im sorry.."

Hammerfall - Never, ever

Tää päivä on ollu pelottava,

isä huus ja raivos pitkästä aikaa.

Se tekee sen yhtä pelottavasti kuin aina ennenkin .

Mut passitettii siskolle koiravahdiks, ihanata.
Huomen aamuna pitäs mennä auttamaa isukkia 

muuttolaatikoiden kanssa...

Taidan viedä ton koiran ulos ja päättää tän päivän.

Oyasumi~

Pahvilaatikoita ja kahvia

Mä sain tänään kuulla isän tulevaisuuden suunnitelmia,

sinänsä pelottavia, mut pystyy arvostamaa.

Se taitaa olla enemmän sekasin ku mä.

Täällä alkaa olemaan jo ahdas tunnelma,

eikä se johdu siitä että mun huone on täytetty

noilla pahvilaatikoilla. Mua ahdistaa 

ajatus siitä, että mun elämästä katoaa jotain tärkeää,

jotain...?

Mä odotan että tapahtuisi jotain jännää,

jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain

mitä en ole vielä kerennyt kokea.

Tahdon tavata uusia ihmisiä, tehdä jotain.

Joskus tuntuu siltä että mä olen ihan yksin

omien ajatuksieni kanssa, taino eiköhän jokainen ole joskus.

Mutta koko ajan, mä en saa ajatuksia pois sieltä.

Mä haluan ne pois. Kaikki.

Aloittaa kaiken alusta, syntyä uudelleen.

Jonnekkin muualle, jonnekkin missä mua ei tunneta.

Voisin korvata heikkouteni jollain, parantaa haavoja,

auttaa itseäni, olla minä. Mua ei enää pelota.

Olen hämmentynyt, täytän ajatukseni valheilla,

jotta minulle tulisi edes hieman parempi olo...

Olen kunnossa, paremmassa kuin koskaan ikinä ennen.

Kultalusikka

Alan jälleen pikkuhiljaa muistuttamaan sitä ihmistä,
josta tämä kaikki lähti, olen siis takaisin lähtöpisteessä.

En ole vielä henkisesti tarpeeksi vahva,
jaksan kyllä, ei minulla ole mitään hätää.
Selviän aina, niinkuin ennenkin.

20:08

Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin, eikö?

Käyn keskusteluja läpi päässäni,
yhä uudelleen ja uudelleen,
miettien sanojen tarkoitusta,
etsien piiloviestiä rivien välistä.

Tähän kipuun alkaa jo tottua,
se on jotenkin lievempää kuin ennen.
Tai sitten olen tullut vahvemmaksi,
henkisesti.

Enkä voi miellyttää kaikkia, ehkei mun tarvitsekkaan.
Mitä mun pitäis ajatella, tahdonko oikeasti?
Sisälläni ristiriitanen tunne, jota en osaa ratkaista.
En nyt, vanhana ja viisaampana sitten.
Oksettaa ja kuvottaa, jotkut ihmiset.
Joihin luulee pystyvänsä luottamaan,
näyttämään mitä oikeasti tuntee...
..ja tulla sen jälkeen hylätyksi.
Olen ehkä katkera, ehkä ilman syyttä.
Ehkä vika oli minussa. Ehkä en osannut
käsitellä asiaa niinkun piti. Ehken ole tarpeeksi hyvä.

Ehkä nauran vieläkin. kierosti ja pitkään.

Miten tässä näin kävi?

Mä alan murtumaan, ei voi käydä näin.
Nyt alkaa tuntumaa et mistään ei tule mitään, aikuisten oikeesti.
Joko liian laiska, liian välinpitämätön, liian miettivä, liian...
Tää ei ole minä, tää on joku muu tunnetila, mene pois.
Katoa, häviä, tuhoudu äläkä koskaan palaa, anna
minun olla onnellinen, edes hetki. Mä en pääse
pakoon omia ajatuksianikaa, sekös mua ahdistaa?

" ♫ ..Onnellinen, en saa olla onnellinen...
...en voi olla onnellinen, en saa olla onnellinen... ♪ "

Tuska

Tätä tää sitten on.
En saa nukuttua, jokainen kerta
Hän palautuu helline hymyineen mieleeni
ja purskahdan itkuun, miksi aina käy näin?
Ahdistus ja tuska rinnassa, istun sängyllä
ja yritän saada tätä kyynelehtimistä loppumaan.
Miten ihmeessä voi rakastaa näin paljon?

..Tai miten pystyn enään rakastamaan?
Tuntuu että jokainen liike on väärä,
en uskalla tehdä mitään. Elämä muuttuu harmaaksi.
Samanlaiseksi kun se oli joskus, sitä en halua mutta
se tulee väkisin, kunnes löytyy se joku, joka
maalaa elämäni uudelleen. Mutta kuinka kauan?
Jospa odotan sitä, joka oikeasti tahtoo pysyä
minun vierelläni...

Ehkä mä muutun taas,
toivottavasti paremmaksi...

PS. Tää vuodatus loppuu kyllä,

End of this chapter.

Mä en tiedä, enään mistään.
Tätä voisi kutsua uudeksi luvuksi mun
pienessä elämässä, sydän palasina.
Sirpaleita keräillen kokoan itsestäni uutta,
alati muuttuvaa minääni.
Siinä voi kestää hieman,
mutta nyttenhän minulla onkin aikaa...

"Toisiinsa kietoutuneina,
he kulkevat metsän halki.
Heille tuntemattoman.
Pienille loputtoman

Rukkapeikkotakkutukka
ja heikkopeikkopelokas.
Molemmat niin urheina,
ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka.
Jota ei osaa sanoin kuvailla...
..sSen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka.

Lyijynraskaita,
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa.
Ympärillään pelkkää harhaa..

Halki jäätyneen maan,
he kulkevat käsikkäin.
Katsomatta toisiaan..
..sanomatta sanaakaan.

Jään pinnasta peilasivat,
huurtuneita kasvojaan.
Silmät niin vettyneet.
Ovat isäntiinsä pettyneet.

Se kukka kuoli ja takkutukan kyyneliin,
hukkui heikko peikko.
Niin se vain menee,
ei aina käykkään niin...
...kuten toivoi rukkapikku Takkutukka..

*Sormet vieraat soittavat
Tätä soitinta
Kuoleman sormet
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista
Vieras maailma
Avautuu sen takaa
Maisemat ankeat

Nyt sanat on jo sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi
Tänne elämään"

- Kotiteollisuus: Satu Peikoista

Nyt.

Mikä mua vaivaa?

Mä tärisen, melankolia, pelko, ahdistus, masennus,
istun täällä neljän seinän sisällä, ja tuntuu siltä että
tää huone kutistuis koko ajan, mä taidan oikeesti
pimahtaa, ihan sekaisin.

Kimi tuli just kotia.
Ja se näki iskän muuttolaatikot,
just se pahin pääs tapahtumaa,
Kimi kysyseli;

"Miks tääl on näin paljon laatikoita?
Muuttetaako me? Mitä tapahtuu?"

Isä vastaili aika vaisusti, näin ei pitäny käydä..

Itken hiljaa, äänettömästi,
kyyneleet ei lopu, vaikka kuinka yritän.
Mä en tahdo olla täällä.
Ei tällästä voi oikeesti tapahtua.
Mä haukon henkeäni, yritän saada
tän itkun loppumaan.

Tälläisenä hetkenä mä ymmärrän,
kuinka HEIKKO oikeasti olen.

Tää on kuin painajaista,
pahin painajainen minkä mä olen
ikinä nähnyt ja kokenut.....

..Ja huominen ei taida olla yhtään sen parempi,
pelko yksinäisyydestä on huomisen avainsana...

Miksi minä?
Miksen saa olla onnellinen jälleen?
Mitä tein väärin?
Olinko se minä..?

" ♪ Iankaikkinen,
kulkee isäntänä pelloillaan..
Ihmisen sielu taskussaan,
ihmisen sydän rinnassaan ♫ "

Kooma.

Että näin, nyt on 20v lusittu ja seuraavaa odotellessa...
Seikkailtii Hollolan puolellaki, ja sit sieltä takas Lahden baareihin.
Tää päivä on jotenkin... outo, valmiiks pilattu.
Vähän niinkuin huominenki..

Maybe I'll survive, maybe I don't.
We'll see about that.

♪ Paaaaljon ooonneeeeeaaaaa miiiinääääääää ♫

Janne 20v, kuulostaa kivalta.
Kävin sitten sieltä VMP:n talolla, ne otti musta kuvan ja kyseli kaikkee.
Sanovat että Orimattilassa olis heti töitä, awesome. Ja sitte et olis
Hämeenlinnassaki joku mesta...
just sillee et loppuu Joulukuun lopussa.

Tyttö pääsee kohta koulusta,
sit Alkon kautta niille ja suunnitellaa mitä tehää.

Sounds fun?

2142

Tällästä tänään;

Eilen kävin työkkärissä ja sain työhönosoituksen
VMP:n kautta, ja he soittivat että kelpaisko mulle raha :D
No meen sitten huomenna sinne naamaa näyttämässä ja kattoo
jos heruis vaikka töitä, sitten olis jotain tekemistäki...

Ja huomenna muuten 20v synttärit, wippiiii o/
Jos tää "masistunne" vaik katoais, toivottavasti.

Aamuherätys, hop hop hop.

Huoh, toi koira on edelleen ärsyttävä,
se räksytti koko illan eikä mulla ollu mitään,
millä mä olisin voinu heittää sitä >:(

Tää blogin kirjottaminen alkaa olla
samanlainen addiktio kun joku Facebook,
Voisin ton koiran raahata ulos ja antaa kisuille ruokaa.
Tosin noi tuli jo takas et ne vissii hoitaa... kai?
Mitähän sitä tänään tekis?

Koiruuksia

Täällä sitä sitten hiimutaan, toi koira on ärsyttävä. Vieläkin.
Se ei lopeta tota räksyttämistä ja sisko ei arvostais jos tekisin
siitä rukkaset... tai tossut.

Se on vissiin kipeä (siis koira) kun se ei syöny...

Mulla synttärit perjantaina, 20v o/
Mä oon ollu aika monena vuotena peräkkäin sitä mieltä,
että synttärit on yks maailman turhimmista asioista,
mut jostain kumman syystä mä odotan ehkä jopa
pienellä innolla näitä synttäreitä, en tie miks mut kuitenkin..

Marssin asevelvollisuutta suorittamaan tammikuussa,
(jos jotain oikeesti kiinnosti 8D) ja siellä pitäis olla joko;
4, 6 tai 9kk, mitä paskaa. mieluummin ettisin töitä.

En luovuta, enään koskaan!

Kummitytskä vierailee, se on niin pieni.
Se leikki tossa mun huoneen lattialla ja kysyi että:
"Eno, sattuuko sinuun?" Olin vähän ihmeissäni,
eikä vastannut kun kysyin että miksi.
Outo likka, mun oma kummityttö ♥

Sisko pyys mua koiravahdiks, siirryn tästä niille
ja datailen siellä sitten yksikseni, taino koiran, 2 kissan ja 2 kebliilin kanssa.

What a beautifull day..

Escape from reality.

Jepaaaaa...

Tiedän omat vikani, yritäthän elää sen kanssa, jooko?

Tää päivä on ollu ihan koomaaaaaa... Ava ja Heini tuli päivää piristämää
ja katottii jotain ihme leffaa, "Tyttö joka leikki tulella" tai joku semmonen.
Mä olen aika väsynyt, mitään raskastahan mä en ole tehnyt, mut henkisesti, junou?

Ja ne synttäritki on tosiaan jo 22 pvä, ihan kohta. Sitten en ole enään "teini"
En mä haluaiskaa, tieto siitä että kuolema lähestyy taas ei houkuta..

Mikä mua vaivaa, mun ajatukset harhailee laidasta toiseen ja tuntuu
et mikään ei pysy kasassa, edes ne omat ajatukset.

Huomenna on jo uusi päivä, toivottavasti sillon helpottaa...

Pelottavan hiljainen aamu

Mä vihaan näitä aamuja, jolloin herään yksin ja kylmissäni (nukun ikkuna auki, daa?)
Äiti soitti ja kertoi että:

"Oletko hereillä? Muista ruokkia kissat, Kimi (mun pikkuveli) on siskolla yötä,
minä en tule tänään kotia ja isä lähti.."

Viimeset 2 sanaa kummittelevat mun päässä vieläkin, Isä lähti sitten oikeasti.
Aikuisten oikeasti. Se suuntas Hesaa ja otti pöytäkoneen mukaansa,
onkohan se löytäny jo kämpän sieltä? Kimi taitaa olla ainut joka ei tiedä
että porukat eroaa. Mitä mä vastaan jos se multa kysyy? "Se meni Hesaa"
Tää on PERSEESTÄ. Aikuiset on tyhmiä...

Tästä tämäkin aamu sitten käynnistyy, jos tänään sais jotain järkevää...

Ilta hiljaa hiipii..

Siivoilin huonettani ja löysin lisää valokuvia exästä,
pelko ja kauhu valtasi minut ja se hetki
ei ollut mitenkään erikoisen...

...miellyttävä

Poltin sen ja toivon saavani unta tänään.
Löysin myös vanhan avaimen, annan sen eräälle tutulle
joka on jollain kierolla mielellä niihin erittäin kiintynyt..

Kävin myös Hänen luonaan (blaah, mä alan pikkuhiljaa miettimää,
että onko toi "Hänen" vähän liian...no kuitenkin.) hakemassa
minun tavaroitani jotka olivat hänen hallussa jo monta kuukautta.
("Vahingossa" jäi sinne kun menin Ruotsiin kesätöihin,
kerron siitä sitten joskus..)


Ruotsista jäi jotain todella koskettavaa, musiikki ylläri ylläri.
Tässä ruotsalaisen Nomy - We Fall:

"I gave myself some time today
Sat down and critizised my way
The dark was born and I could see
That love is not inside of me
Don't tell me I'm the only one
I've died of what this life has done

I can't handle the pain
This life is so hollow
And I can't make the rain
To drown my own sorrow
And I can't stand this life
When you are my poison
I'm cut by a knife
Of your devotion

I've no reason, I've no reason to live all like this
Collect this dust from lies and grief and promises

: Chorus : 

And this world is
lost in fire
and the flames are
reaching higher"

Hmm.. Huomenna työkkäriin, jaksa niitä tanttoja
käydä säännöllisen väliajoin siellä moikkaamassa. Kyrvästä.
Min elämä jatkaa tavallisesti kulkuaan normaalilla,
tylsällä tavallaan.
Saisinpa jotain todella jännittävää tekemistä. Jotain.

Yesterday, anyday... Anyone?

*yawn*

Viime yönä tuli nukuttua kohtalaisesti, nähtyä "pikkusiskoa" (sain arvonimeksi Random Isoveli, thanks...)
ja sain taas jonkun hullun kaupungilla mun riesaksi, miksi aina minä?

Sitten Siili aka se "pikkusisko" kävi meillä, se piirsi tollasen tyttelin jota se kai aikoo cossata, mua nakertaa koska se on hieno, piirrustus siis (Ajattelin että mä piirrän tosta oman version, kekeke~). Näytän sen ehkä, jos saan siltä luvan. Sit se piirs toisen kuvan, joku omakuva se sano sen olevan. Seki on hieno, nakerrus x2...

Ulkona on kylmä, TOSI kylmä. Odotin tänään torilla bussia 45min, kun en muistanut että eletään sunnuntaita...

*Thank you music, for being there when no one else was*

Nyt koomaan kotona, kirjotan tätä ja mietin millä saan tämän päivän kulumaan nopeammin.
Voisin istua kotona ja miettiä mitä tekisin sen erään kanssa, en jaksaisi mutta pakko se kai on.

En pidä syksystä ja vihaan talvea,
syksy vie kaiken voiman ja talvella
on kylmä ja lunta,
silmänkantamattomiin..

Olen kesälapsi, sillon riittää puhtia ja energiaa vaikka muille jakaa.
Kesällä ei tarvitse pukeutua paksusti ja lämpimästi,
(taino, enhän mä talvellakaa pukeudu mutta kuitenkin.)
...ja se lämpö ♥

"Sormet vieraat soittavat, tätä soitinta.
Kuoleman sormet kylmät ja kankeat..
Astun sisään portista, vieras maailma.
Avautuu sen takaa maisemat ankeat...
Nyt sanat on jo sanottu, laulut on laulettu.
Aamun koittaessa ilta jo hämärtää...
Kun hukun itkuuni, toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi tänne elämään.."

Me, Myself and I

Pienen hetken mietin, mitä olen tekemässä.

Aloitin sitten tämän blogin kirjoittamisen, tiedä sitten kauanko tätä kirjoitan
(saatikka lukeeko tätä kukaan..)

Ei kai sen niin väliä, omaksi hyväksi tätä väsään, tulee halvemmaksi kuin kynät ja paperit.
Eikä saastuta edes luontoa...

Tämän blogin tarkoituksena on saada talteen vanhoja tekstejä, joita joskus kirjoitin.
Ja jos saisin vielä hahmoteltua omaa elämääni tänne. Siihen voisin tähdätä. Sillee kivasti.

Lapsus Calami, Kynän Erehdys... Tästä se lähtee.