En mä tiiä,
kaikki katoaa tai menee rikki.
Eikä musta tullut sitä mitä tahdoin.
Tänä vuonna olen tutustunut uusiin ihmisiin,
joihinki ehkä liian hyvin. Mietin usein että miksi.
Vastausta tuskin tulen koskaan saamaan, eikä se haittaakkaan.
Olen tottunut elämään näin, ja tällaiseksi olen kasvanut.
Tällainen olen minä...
Jokaisena päivänä olen katsonut ikkunasta ulos,
etsien jotain, jotain, jotain...
En ajatellut kadota, olen paikallani.
Mietin elämää, jossain suuremmassa mittakaavassa.
Ahdistaa, se on sekavaa ja suurimmaksi osaksi aika mahdotonta.
Tätä tää elämä sitten on, kai?
"I can't handle the pain, this life is so hollow. And I can't make the rain, to drown my own sorrow. And I can't stand this life,
when you are my poison.." "Collect this dust from lies and grief and promises.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti