Tietoja minusta

Oma kuva
" Dancing on the path and singing; now you got away. You can reach the goals that you have set from now on, every day. There is no way you would go back now, oh no, those days are past. Life is waiting for the one who loves to live, and it is not a secret.. "

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Nightmares, they're back! ...AGAIN!

Heräsin äsken siihen että paloittelin itseäni jossain perämetsässä sijaitsevassa mökinrämässä.
Herätessäni olin hiestä märkä, tärisin ja kesti hetki aikaa tasata hengitys jälleen normaaliksi.
Mistä nää tulee, painajaiset ylipäätänsä?
En tietääkseni ole edes tehnyt mitään ansaitakseni jotain tällästä,
tai sitten on oikeasti päässä vikaa.
Vai vihaanko mä tätä ruhoa niin paljon?
Kertooko noi unet jostain? Mistä?

Jatkan unia... kohta.

" Herään jälleen, tällä kertaa usvaisesta metsästä.
On nähtävästi juuri satanut, puut ovat kosteita
ja maassa on suurehkoja lammikoita, missä mä olen?
Mielessä käy ajatus, että tää on taas tätä painajaista,
joka ei koskaan lopu.
En panikoi, viimeksikään siitä ei ollut mitään apua.
Koitan nipistellä itseäni hereille, turhaan.
Tutkin taskuni ja löydän lompakon ja avaimen.
Ei puhelinta, ei tietenkään.
Lompakkokaan ei ole minun,
ja se on sitäpaitsi tyhjä.
Yritän etsiä jonkinlaista tietä,
kunnes saavun vanhalle talolle.
Mökki, talo, joku liiterihärpäke näyttää siltä että se olisi kaatumassa,
astun silti sisälle, ulkona alkoi satamaan vettä.
Ja siellä se taas on, tai siis minä.
Kahlittuna pöydälle, jälleen, aivan kuten ennenkin.
Ja työkaluja, niitä on paljon.
Tällä kertaa niitä on enemmän kun yleensä, koitan saada kahleet avattua.
Turhaan, en saa edes itseäni hereille... 
Hengitänkö edes? "

Golden Moments

Uniklubi - Kukka

Pohjalla kun itsensä löytää,
silmäni kauneutta ei nää.
Kun sä seisot kuolleessa pisteessä.
Menettää sen viimeisen toivon.
Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon..
..ja valo löytyy viime hetkillä..

Niin kun me puhjettiin kukkaan,
ensi hetkillä,
Eikä me kuihduttu koskaan,
pimeyden keskellä.
Sulje sun silmät,
anna mun kantaa sut pois..
Sulje silmät,
anna mun kantaa sut pois..

Pimeyteen ei tieni viekään.
Niin kai se on jos kaltaisen löytää..
...ja nyt sä seisot, minun vierellä...

Kun me puhjettiin kukkaan,
ensi hetkillä.
Eikä me kuihduttu koskaan,
pimeyden keskellä.
Sulje sun silmät,
anna mun kantaa sut pois.
Sulje silmät,
anna mun kantaa sut pois...


 Aamulla herätessäni ensimmäisenä kuulin tämän tutun kappaleen,
ja muistelin missä kuulin sen ensimmäistä kertaa.
Ja minkälainen merkitys sillä on ollut, minulle.

Ja elämä jatkuu...

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Charm their minds and hearts once more

Sonata Arctica - To Create a Warlike Feel

The War is over, all is lost,
Down the drain, keep fingers crossed.
Hope the World forgets,
or the World forgives,
charm their minds and hearts once more,
for me. "


Likka kävi tänään moikkaamassa,
oli kiva nähdä pitkästä aikaa ♥
Miten paljon oliski aikaa,
muttei saa mitään tehtyä,
aika kuluu turhaan hukkaan.
Ei sillä ettenkö vois ottaa itseäni niskasta kiinni
ja tehdä asialle jotain...

Heräs pelko jostain tuntemattomasta syystä,
enkä oikeen tiedä että miksi.
Ehkä olen vain vainoharhainen.
Vähän vain, sillee sopivasti.