Miten tässä näin kävi?

Mä alan murtumaan, ei voi käydä näin.
Nyt alkaa tuntumaa et mistään ei tule mitään, aikuisten oikeesti.
Joko liian laiska, liian välinpitämätön, liian miettivä, liian...
Tää ei ole minä, tää on joku muu tunnetila, mene pois.
Katoa, häviä, tuhoudu äläkä koskaan palaa, anna
minun olla onnellinen, edes hetki. Mä en pääse
pakoon omia ajatuksianikaa, sekös mua ahdistaa?

" ♫ ..Onnellinen, en saa olla onnellinen...
...en voi olla onnellinen, en saa olla onnellinen... ♪ "

Tuska

Tätä tää sitten on.
En saa nukuttua, jokainen kerta
Hän palautuu helline hymyineen mieleeni
ja purskahdan itkuun, miksi aina käy näin?
Ahdistus ja tuska rinnassa, istun sängyllä
ja yritän saada tätä kyynelehtimistä loppumaan.
Miten ihmeessä voi rakastaa näin paljon?

..Tai miten pystyn enään rakastamaan?
Tuntuu että jokainen liike on väärä,
en uskalla tehdä mitään. Elämä muuttuu harmaaksi.
Samanlaiseksi kun se oli joskus, sitä en halua mutta
se tulee väkisin, kunnes löytyy se joku, joka
maalaa elämäni uudelleen. Mutta kuinka kauan?
Jospa odotan sitä, joka oikeasti tahtoo pysyä
minun vierelläni...

Ehkä mä muutun taas,
toivottavasti paremmaksi...

PS. Tää vuodatus loppuu kyllä,

End of this chapter.

Mä en tiedä, enään mistään.
Tätä voisi kutsua uudeksi luvuksi mun
pienessä elämässä, sydän palasina.
Sirpaleita keräillen kokoan itsestäni uutta,
alati muuttuvaa minääni.
Siinä voi kestää hieman,
mutta nyttenhän minulla onkin aikaa...

"Toisiinsa kietoutuneina,
he kulkevat metsän halki.
Heille tuntemattoman.
Pienille loputtoman

Rukkapeikkotakkutukka
ja heikkopeikkopelokas.
Molemmat niin urheina,
ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka.
Jota ei osaa sanoin kuvailla...
..sSen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka.

Lyijynraskaita,
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa.
Ympärillään pelkkää harhaa..

Halki jäätyneen maan,
he kulkevat käsikkäin.
Katsomatta toisiaan..
..sanomatta sanaakaan.

Jään pinnasta peilasivat,
huurtuneita kasvojaan.
Silmät niin vettyneet.
Ovat isäntiinsä pettyneet.

Se kukka kuoli ja takkutukan kyyneliin,
hukkui heikko peikko.
Niin se vain menee,
ei aina käykkään niin...
...kuten toivoi rukkapikku Takkutukka..

*Sormet vieraat soittavat
Tätä soitinta
Kuoleman sormet
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista
Vieras maailma
Avautuu sen takaa
Maisemat ankeat

Nyt sanat on jo sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi
Tänne elämään"

- Kotiteollisuus: Satu Peikoista

Nyt.

Mikä mua vaivaa?

Mä tärisen, melankolia, pelko, ahdistus, masennus,
istun täällä neljän seinän sisällä, ja tuntuu siltä että
tää huone kutistuis koko ajan, mä taidan oikeesti
pimahtaa, ihan sekaisin.

Kimi tuli just kotia.
Ja se näki iskän muuttolaatikot,
just se pahin pääs tapahtumaa,
Kimi kysyseli;

"Miks tääl on näin paljon laatikoita?
Muuttetaako me? Mitä tapahtuu?"

Isä vastaili aika vaisusti, näin ei pitäny käydä..

Itken hiljaa, äänettömästi,
kyyneleet ei lopu, vaikka kuinka yritän.
Mä en tahdo olla täällä.
Ei tällästä voi oikeesti tapahtua.
Mä haukon henkeäni, yritän saada
tän itkun loppumaan.

Tälläisenä hetkenä mä ymmärrän,
kuinka HEIKKO oikeasti olen.

Tää on kuin painajaista,
pahin painajainen minkä mä olen
ikinä nähnyt ja kokenut.....

..Ja huominen ei taida olla yhtään sen parempi,
pelko yksinäisyydestä on huomisen avainsana...

Miksi minä?
Miksen saa olla onnellinen jälleen?
Mitä tein väärin?
Olinko se minä..?

" ♪ Iankaikkinen,
kulkee isäntänä pelloillaan..
Ihmisen sielu taskussaan,
ihmisen sydän rinnassaan ♫ "

Kooma.

Että näin, nyt on 20v lusittu ja seuraavaa odotellessa...
Seikkailtii Hollolan puolellaki, ja sit sieltä takas Lahden baareihin.
Tää päivä on jotenkin... outo, valmiiks pilattu.
Vähän niinkuin huominenki..

Maybe I'll survive, maybe I don't.
We'll see about that.

♪ Paaaaljon ooonneeeeeaaaaa miiiinääääääää ♫

Janne 20v, kuulostaa kivalta.
Kävin sitten sieltä VMP:n talolla, ne otti musta kuvan ja kyseli kaikkee.
Sanovat että Orimattilassa olis heti töitä, awesome. Ja sitte et olis
Hämeenlinnassaki joku mesta...
just sillee et loppuu Joulukuun lopussa.

Tyttö pääsee kohta koulusta,
sit Alkon kautta niille ja suunnitellaa mitä tehää.

Sounds fun?

2142

Tällästä tänään;

Eilen kävin työkkärissä ja sain työhönosoituksen
VMP:n kautta, ja he soittivat että kelpaisko mulle raha :D
No meen sitten huomenna sinne naamaa näyttämässä ja kattoo
jos heruis vaikka töitä, sitten olis jotain tekemistäki...

Ja huomenna muuten 20v synttärit, wippiiii o/
Jos tää "masistunne" vaik katoais, toivottavasti.

Aamuherätys, hop hop hop.

Huoh, toi koira on edelleen ärsyttävä,
se räksytti koko illan eikä mulla ollu mitään,
millä mä olisin voinu heittää sitä >:(

Tää blogin kirjottaminen alkaa olla
samanlainen addiktio kun joku Facebook,
Voisin ton koiran raahata ulos ja antaa kisuille ruokaa.
Tosin noi tuli jo takas et ne vissii hoitaa... kai?
Mitähän sitä tänään tekis?

Koiruuksia

Täällä sitä sitten hiimutaan, toi koira on ärsyttävä. Vieläkin.
Se ei lopeta tota räksyttämistä ja sisko ei arvostais jos tekisin
siitä rukkaset... tai tossut.

Se on vissiin kipeä (siis koira) kun se ei syöny...

Mulla synttärit perjantaina, 20v o/
Mä oon ollu aika monena vuotena peräkkäin sitä mieltä,
että synttärit on yks maailman turhimmista asioista,
mut jostain kumman syystä mä odotan ehkä jopa
pienellä innolla näitä synttäreitä, en tie miks mut kuitenkin..

Marssin asevelvollisuutta suorittamaan tammikuussa,
(jos jotain oikeesti kiinnosti 8D) ja siellä pitäis olla joko;
4, 6 tai 9kk, mitä paskaa. mieluummin ettisin töitä.

En luovuta, enään koskaan!

Kummitytskä vierailee, se on niin pieni.
Se leikki tossa mun huoneen lattialla ja kysyi että:
"Eno, sattuuko sinuun?" Olin vähän ihmeissäni,
eikä vastannut kun kysyin että miksi.
Outo likka, mun oma kummityttö ♥

Sisko pyys mua koiravahdiks, siirryn tästä niille
ja datailen siellä sitten yksikseni, taino koiran, 2 kissan ja 2 kebliilin kanssa.

What a beautifull day..

Escape from reality.

Jepaaaaa...

Tiedän omat vikani, yritäthän elää sen kanssa, jooko?

Tää päivä on ollu ihan koomaaaaaa... Ava ja Heini tuli päivää piristämää
ja katottii jotain ihme leffaa, "Tyttö joka leikki tulella" tai joku semmonen.
Mä olen aika väsynyt, mitään raskastahan mä en ole tehnyt, mut henkisesti, junou?

Ja ne synttäritki on tosiaan jo 22 pvä, ihan kohta. Sitten en ole enään "teini"
En mä haluaiskaa, tieto siitä että kuolema lähestyy taas ei houkuta..

Mikä mua vaivaa, mun ajatukset harhailee laidasta toiseen ja tuntuu
et mikään ei pysy kasassa, edes ne omat ajatukset.

Huomenna on jo uusi päivä, toivottavasti sillon helpottaa...

Pelottavan hiljainen aamu

Mä vihaan näitä aamuja, jolloin herään yksin ja kylmissäni (nukun ikkuna auki, daa?)
Äiti soitti ja kertoi että:

"Oletko hereillä? Muista ruokkia kissat, Kimi (mun pikkuveli) on siskolla yötä,
minä en tule tänään kotia ja isä lähti.."

Viimeset 2 sanaa kummittelevat mun päässä vieläkin, Isä lähti sitten oikeasti.
Aikuisten oikeasti. Se suuntas Hesaa ja otti pöytäkoneen mukaansa,
onkohan se löytäny jo kämpän sieltä? Kimi taitaa olla ainut joka ei tiedä
että porukat eroaa. Mitä mä vastaan jos se multa kysyy? "Se meni Hesaa"
Tää on PERSEESTÄ. Aikuiset on tyhmiä...

Tästä tämäkin aamu sitten käynnistyy, jos tänään sais jotain järkevää...

Ilta hiljaa hiipii..

Siivoilin huonettani ja löysin lisää valokuvia exästä,
pelko ja kauhu valtasi minut ja se hetki
ei ollut mitenkään erikoisen...

...miellyttävä

Poltin sen ja toivon saavani unta tänään.
Löysin myös vanhan avaimen, annan sen eräälle tutulle
joka on jollain kierolla mielellä niihin erittäin kiintynyt..

Kävin myös Hänen luonaan (blaah, mä alan pikkuhiljaa miettimää,
että onko toi "Hänen" vähän liian...no kuitenkin.) hakemassa
minun tavaroitani jotka olivat hänen hallussa jo monta kuukautta.
("Vahingossa" jäi sinne kun menin Ruotsiin kesätöihin,
kerron siitä sitten joskus..)


Ruotsista jäi jotain todella koskettavaa, musiikki ylläri ylläri.
Tässä ruotsalaisen Nomy - We Fall:

"I gave myself some time today
Sat down and critizised my way
The dark was born and I could see
That love is not inside of me
Don't tell me I'm the only one
I've died of what this life has done

I can't handle the pain
This life is so hollow
And I can't make the rain
To drown my own sorrow
And I can't stand this life
When you are my poison
I'm cut by a knife
Of your devotion

I've no reason, I've no reason to live all like this
Collect this dust from lies and grief and promises

: Chorus : 

And this world is
lost in fire
and the flames are
reaching higher"

Hmm.. Huomenna työkkäriin, jaksa niitä tanttoja
käydä säännöllisen väliajoin siellä moikkaamassa. Kyrvästä.
Min elämä jatkaa tavallisesti kulkuaan normaalilla,
tylsällä tavallaan.
Saisinpa jotain todella jännittävää tekemistä. Jotain.

Yesterday, anyday... Anyone?

*yawn*

Viime yönä tuli nukuttua kohtalaisesti, nähtyä "pikkusiskoa" (sain arvonimeksi Random Isoveli, thanks...)
ja sain taas jonkun hullun kaupungilla mun riesaksi, miksi aina minä?

Sitten Siili aka se "pikkusisko" kävi meillä, se piirsi tollasen tyttelin jota se kai aikoo cossata, mua nakertaa koska se on hieno, piirrustus siis (Ajattelin että mä piirrän tosta oman version, kekeke~). Näytän sen ehkä, jos saan siltä luvan. Sit se piirs toisen kuvan, joku omakuva se sano sen olevan. Seki on hieno, nakerrus x2...

Ulkona on kylmä, TOSI kylmä. Odotin tänään torilla bussia 45min, kun en muistanut että eletään sunnuntaita...

*Thank you music, for being there when no one else was*

Nyt koomaan kotona, kirjotan tätä ja mietin millä saan tämän päivän kulumaan nopeammin.
Voisin istua kotona ja miettiä mitä tekisin sen erään kanssa, en jaksaisi mutta pakko se kai on.

En pidä syksystä ja vihaan talvea,
syksy vie kaiken voiman ja talvella
on kylmä ja lunta,
silmänkantamattomiin..

Olen kesälapsi, sillon riittää puhtia ja energiaa vaikka muille jakaa.
Kesällä ei tarvitse pukeutua paksusti ja lämpimästi,
(taino, enhän mä talvellakaa pukeudu mutta kuitenkin.)
...ja se lämpö ♥

"Sormet vieraat soittavat, tätä soitinta.
Kuoleman sormet kylmät ja kankeat..
Astun sisään portista, vieras maailma.
Avautuu sen takaa maisemat ankeat...
Nyt sanat on jo sanottu, laulut on laulettu.
Aamun koittaessa ilta jo hämärtää...
Kun hukun itkuuni, toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi tänne elämään.."

Me, Myself and I

Pienen hetken mietin, mitä olen tekemässä.

Aloitin sitten tämän blogin kirjoittamisen, tiedä sitten kauanko tätä kirjoitan
(saatikka lukeeko tätä kukaan..)

Ei kai sen niin väliä, omaksi hyväksi tätä väsään, tulee halvemmaksi kuin kynät ja paperit.
Eikä saastuta edes luontoa...

Tämän blogin tarkoituksena on saada talteen vanhoja tekstejä, joita joskus kirjoitin.
Ja jos saisin vielä hahmoteltua omaa elämääni tänne. Siihen voisin tähdätä. Sillee kivasti.

Lapsus Calami, Kynän Erehdys... Tästä se lähtee.