Ilta hiljaa hiipii..

Siivoilin huonettani ja löysin lisää valokuvia exästä,
pelko ja kauhu valtasi minut ja se hetki
ei ollut mitenkään erikoisen...

...miellyttävä

Poltin sen ja toivon saavani unta tänään.
Löysin myös vanhan avaimen, annan sen eräälle tutulle
joka on jollain kierolla mielellä niihin erittäin kiintynyt..

Kävin myös Hänen luonaan (blaah, mä alan pikkuhiljaa miettimää,
että onko toi "Hänen" vähän liian...no kuitenkin.) hakemassa
minun tavaroitani jotka olivat hänen hallussa jo monta kuukautta.
("Vahingossa" jäi sinne kun menin Ruotsiin kesätöihin,
kerron siitä sitten joskus..)


Ruotsista jäi jotain todella koskettavaa, musiikki ylläri ylläri.
Tässä ruotsalaisen Nomy - We Fall:

"I gave myself some time today
Sat down and critizised my way
The dark was born and I could see
That love is not inside of me
Don't tell me I'm the only one
I've died of what this life has done

I can't handle the pain
This life is so hollow
And I can't make the rain
To drown my own sorrow
And I can't stand this life
When you are my poison
I'm cut by a knife
Of your devotion

I've no reason, I've no reason to live all like this
Collect this dust from lies and grief and promises

: Chorus : 

And this world is
lost in fire
and the flames are
reaching higher"

Hmm.. Huomenna työkkäriin, jaksa niitä tanttoja
käydä säännöllisen väliajoin siellä moikkaamassa. Kyrvästä.
Min elämä jatkaa tavallisesti kulkuaan normaalilla,
tylsällä tavallaan.
Saisinpa jotain todella jännittävää tekemistä. Jotain.