Jahas

..Eiköhän tääki sit ollu omalla tavallaan erikoinen päivä.

Ja tietenkin ne kaikki oli ulkona, samaan kellon aikaan,

jopa samassa bussissa. Mua pelotti taas.

Astuin bussiin ja näin sen lämpimän hymyn,

edelleen yhtä lämpimänä. Ajattelin että parempi

jos istuisin mahdollisimman taakse. Se päätti moikata

ja kaikki ajatuksenjuoksu hävisi mun päästä.

Istuin hänen taakseen ja hän kysyi minne menen.

Vastasin ja olin aivan hiljaa, sydän veteli ylikierroksia. Taas.

Pienen hiljaisuuden jälkeen vaihdoin paikkaa. Menin seisomaan.

Laitoin kuulokkeet korvilleni, jopa Ipod oli mua vastaan.

En olis halunnutkaan eristäytyä muusta maailmasta,

en ainakaan juuri sillä hetkellä. Ennenkun hän hyppäsi pois bussista,

se vilkutti ja hymyili, vilkutin takaisin ja sain juuri ja juuri ulos suustani;

"Nähää joku kerta.." Miten ääliöltä seki kuulosti...

"Juu.." Se olikin yhtä vakuuttava kuin minä.

Miten monta ristiriitasta ajatusta mun päähän mahtuukaan.