Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin, eikö?
Käyn keskusteluja läpi päässäni,
yhä uudelleen ja uudelleen,
miettien sanojen tarkoitusta,
etsien piiloviestiä rivien välistä.
Tähän kipuun alkaa jo tottua,
se on jotenkin lievempää kuin ennen.
Tai sitten olen tullut vahvemmaksi,
henkisesti.
Enkä voi miellyttää kaikkia, ehkei mun tarvitsekkaan.
Mitä mun pitäis ajatella, tahdonko oikeasti?
Sisälläni ristiriitanen tunne, jota en osaa ratkaista.
En nyt, vanhana ja viisaampana sitten.
Oksettaa ja kuvottaa, jotkut ihmiset.
Joihin luulee pystyvänsä luottamaan,
näyttämään mitä oikeasti tuntee...
..ja tulla sen jälkeen hylätyksi.
Olen ehkä katkera, ehkä ilman syyttä.
Ehkä vika oli minussa. Ehkä en osannut
käsitellä asiaa niinkun piti. Ehken ole tarpeeksi hyvä.
Ehkä nauran vieläkin. kierosti ja pitkään.
Tietoja minusta
- Taopaipai
- " Dancing on the path and singing; now you got away. You can reach the goals that you have set from now on, every day. There is no way you would go back now, oh no, those days are past. Life is waiting for the one who loves to live, and it is not a secret.. "
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti