Jakso 3044

Vuodatinpa tänään aidon kyyneleen, kivusta.
Nousin sängystä otin muutaman askeleen ja sitten se alkoi.
Huimasi ja rintaan koski, otin vaatekaapista tukea kun en
meinannut pystyssä pysyä, hiljaa lyyhistyin lattialle ja joka
paikkaan poltti, sattu, pisteli.. Äskeistä kesti reilun minuutin verran.
Ja se sattui. Oikeasti.

Tänäänkään ei mene mikään putkeen, alkaa olemaan rutiinia.
Sain soiton kaverilta, se halus puhua, se tahtoi pysyä hereillä,
se sanoi haluavansa lopettaa, se ei halunnut nukkua.
Se halusi pois, sanoi maailman olevan julma paikka,
ja tottahan se on. Eihän täällä kukaan selviä hengissä,
ei kukaan.

Neuvoin sitä selvittämään päänsä ja harkitsevan huomenna uudelleen.
Se sanoi olevansa huomenna yhtä huonossa hapessa,
kysyi multa miten mä onnistun, miten mä voin olla täällä?
Mitäpä mulle tuli ensimmäisenä mieleen, mulla on kaverit.
Vastasin kuitenkin, että pitää olla henkisesti vahva,
jota mä en tällä hetkellä pahemmin edusta, mutta sitä varten
on ne, jotka ovat mun lähellä, ne jotka puolustaa ja tukee.
Ne ystävät, rakkaat ihmiset...

Se lupasi soittaa huomenna, vähäsen säikähdin..