hän kulkee hautausmaan halki,
etsien omaa leposijaansa.
Kasvot kankeat ja ilmeettömät,
eivät osaa kertoa tarinaa kaunista.
Harhaillessa elämän pimeätä polkua,
hakien ainaista valoa, turhaan.
Ihmisten hylkäämä, taivaasta karkoitettu,
maan päälle kirottu, ei rauhaa saa.
Hän harhailee täällä muiden,
pystyyn kuolleiden,
jotka tuskasta ulvoen,
yötä pimeää keinuttaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti