Onneksi kohta koittaa aamu.

Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, epäonnistuin siinä. Ja miksi?
Mietin elämän ihmeellisiä asioita, kuten miksi pitää kuolla, miltä se tuntuu?
Itse en ole kovin innokas sitä kokeilemaan, enkä tosiaan halua tietää miltä se tuntuu,
enemmän rasittaa se, että mä mietin jotain tollasta ylipäätänsä yöllä.
Mietin myös, että mitä olen tähän mennessä elämää saavuttanu, aika heikolta näyttää. Oikeasti.
Koulussa menin aina sieltä, mistä aita on matalin, mikään ei kiinnostanut, musta ei erityisemmin pidetty
(toisaalta en yhtään ihmettele, olin aika ilkeä ja mulkero), intistä en selvinnyt ja nyt olen työtön.
Sosiaalinen elämä on olematonta, seurustelusuhteista on turha puhua.
Olen ollut jo pienempänä sitä mieltä, että tulen elämään yksin, osasin jo silloin sopeutua siihen.
Nyt mietin, mikä meni pieleen? Missä vaiheessa aloin ajattelemaan näin?
Ihmiset kyselee usein; "Oletko sä kunnossa? Onko sulla kaikki hyvin?"
Tietenkin mulla on, aina ollut, mä vaan olen tällänen. Haluanko mä olla tällänen?

Ei uskois, että mä ajattelen näin paljon. Mä olen vain yksinkertanen pieni ihminen,
joka ei osaa sanoa juuta tai jaata, ja joka ei oikein osaa sopeutua oikein,
edes itseensä. Olenko nyt sitten tyytyväinen? En, en todellakaan, kaikki ei menny niinkuin piti,
mutta miten tän olis pitänyt mennä? Mua selvästi painaa joku ja pahasti. Tahdon jotain järkevää tekemistä.
Pitäis ottaa itteää niskasta kiinni, käyttäytyä kun normaali ihminen, elettävä massan mukana.
Mä aijon muuttua rankasti. Ottaa aikaa kiinni ja yrittää tehdä asioille jotain. Tai en yritä, TEEN.

Teksti voi toisinaan olla aika sekavaa, kiitos ja kuittaus o/