ja kuulen sen ivallisen naurun, tunnen sen olevan jossain lähellä.
Käännän katseeni, ja silti se tuijottaa, tunnen sen edelleen.
Hajotan peilin.
Sirpaleet helisevät lattialle ja suljen silmäni, annan hengitykseni tasaantua.
Hiljaa avaan silmäni, katseeni laahustaa pitkin lattianrajaa ja
edessäni olevat sirpaleet ovat muodostaneet säröisen peilin lattialle.
Ja se tuijottaa edelleen, entistä räkäisempi nauru valtaa koko huoneen,
katseet jokaisesta sirpaleesta tuijottavat, tuijottavat, tuijottavat.
"Tahdotko saada sen? Haluaisitko? Ei sinulla ole mitään hätää!"
Se puhuu sekavia, en saa selvää, enkä tahdokkaan. Haluan sen pois.
Etsin ovea ja sitä ei löydy. Huone tuntuu loputtomalta, katson sitä mihin suuntaan tahansa.
Ei ikkunan ikkunaa, vain minä, peili ja lamppu. Sekin pätkii ja pahasti.
Huomaan että minulla ei ole varjoa. Täällä kaikki on sekaisin.
Tahdon jo herätä...
Väsyttäääääää, nukuin melkein 10 tuntia.
Ja silti, väsytttää.. Tänään voisin tehdä jotain hyödyllistä.
Siivota, tai jotain. Jotain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti