Ne on piinannut mua aika pitkään, kukapa ei näkisi painajaisia?
Mutta, tällä kertaa mä heräsin siihen,
että haukoin henkeä samalla kun yritin lopettaa itkua,
olin kauttaaltaan hikinen ja tärisin.
En tiennyt nukuinko vai olinko hereillä?
Otin tikarin ja menin nurkkaan istumaan,
jotta näkisin siitä koko huoneeni, tärisen vieläkin.
Ajattelin että mitä jos joku tulee tosta ovesta,
onko tää oikeesti unta, mitä mä teen?
Tietenkin ensimmäinen ajatus;
nipistänpä itseni hereille.
Mitään jännää ei tapahtunu, en herännyt uudelleen
sängystä. Ei mitään, istuin vain...
Istuin siinä kai sen puolisen tuntia, mua pelottaa vieläkin.
Enkä taida mennä tänään nukkumaan ollenkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti