Tuska

Tätä tää sitten on.
En saa nukuttua, jokainen kerta
Hän palautuu helline hymyineen mieleeni
ja purskahdan itkuun, miksi aina käy näin?
Ahdistus ja tuska rinnassa, istun sängyllä
ja yritän saada tätä kyynelehtimistä loppumaan.
Miten ihmeessä voi rakastaa näin paljon?

..Tai miten pystyn enään rakastamaan?
Tuntuu että jokainen liike on väärä,
en uskalla tehdä mitään. Elämä muuttuu harmaaksi.
Samanlaiseksi kun se oli joskus, sitä en halua mutta
se tulee väkisin, kunnes löytyy se joku, joka
maalaa elämäni uudelleen. Mutta kuinka kauan?
Jospa odotan sitä, joka oikeasti tahtoo pysyä
minun vierelläni...

Ehkä mä muutun taas,
toivottavasti paremmaksi...

PS. Tää vuodatus loppuu kyllä,