..ja satayksi iskua!

Taidan päivitellä elämistä tänne, jokapäiväistä kamppailua ajatusten kanssa,
vuodatusta turhaakin turhemmasta asiasta, pientä kitinää, raivoa ja kyyneliä.
Tekemisen puute iskee päivittäin, työttömänä olo raastaa enemmän kun intissä oleminen.
Lyriikoiden vääntämisestä ei tule mitään, pää on yhtä laho ja tyhjä kun... tyhjä vaasi... ämpäri... kulho..

Kuitenkin, immah back, for now.

Over and out o/

Until now.

Sadas blogimerkintä, tähän on hyvä lopettaa.

Mitä mulle kuuluu? Toisinaan mä mietin sitä ite,

mitä mä oon tehny ja niin edellee, nothing much, been better.

Ihmiset mun ympäriltä katoaa, tai ei siis katoa katoa,

vaan unohtaa. Kuten ennenkin. Kahdesti, ja aina tuntuu yhtä pahalta.

Mä opettelin olemaan välinpitämätön, en osannut.

Kylmä, en pysty. Enkä tahdokkaan, mutta silti mikään ei onnistu.

Ai ahdistaako? Meh, vähän, sillee sopivasti. Mä elän keskivertaista elämää,

joskus olen siihen tyytyväinen, toisaalta tarvin siihen jälleen uutta sisältöä.

Mietin, että viimeset pari vuotta on ollu turhia, mitä mä olen oppinut siitä

mitä viimeksi jäin miettimään. Muutama epäonnistunut parisuhde, perhedraama,

katkeria kyyneleitä, henkinen kärsimys intissä, muutaman tärkeän ihmisen täydellinen menettäminen...

Pitkä on matka. En yhtää ihmettele minkä takia aloitin kirjottamaa tätä. Tää on pitäny kasassa

juuri niin paljon kun suunnittelin.

Olen jälleen väsynyt, kulunut ja loppuun palanut.

Lepo olisi paikallaan, joten jätän blogin kirjottamisen tähän.

En luultavasti jatka enää, mistä sitä ikinä tietää. Ihmisen mieli on usein arvaamaton.

Jatkan luultavammin sitten kun tapahtuu jotain uutta ja mielenkiintoista... Sitä odotellessa..

Sayonara~

Suojassa kaikelta pahalta.

" He olivat niin erinlaisia; Aurinko ja Kuu.
Aurinko, rakkaudesta palava,
Kuu yksinäisyydestä sureva."

En ole totakaan saanut kirjoitettua loppuun  >__>

" Kokonainen valtameri

mahtuu pehmeälle ihollesi

sen rantoja kaluan

kuljen tahallani itseni eksyksiin

on niin lämmintä olla täällä

sädekehäsi hehkussa

pehmeiden siipiesi suojassa

aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun

aamun kirkkaassa valossa

kun sinut viereeni saan

et pääse pois ollenkaan

et lennä enää milloinkaan

valon rajalla, rajalla taivaan ja maan

on kylmää, vesi jäätyy uomaansa

siellä kadonnutta sydäntäsi etsit

löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan

makaavat kivisiksi muuttuneina

sydän eloton rinnassasi

lepää kovaksi luutuneena

imettäjän rintasi

roikkuvat kuivuneina

siipiesi riekaleet

likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait

syliisi vain arjen

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait

sydämeesi arven

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa "

 

Ajattelin lopettaa blogin kirjottamisen, en koe tätä enään niin tarpeelliseks.

Ja lukioita on aika niukasti, ja jotenkin omasta elämästä kertominen ihmisille

on aika outoa.. Postailen tänne random tavaraa luultavasti tulevaisuudessa.

" On ilta taas,

kertaan päivän tapahtumat todeten,

miten jokainen paiva muistuttaakaan toisiaan.

Elämä oli kovin erinlainen silloin, silloin, silloin...

Sen ajan jos takaisin saisi,

olisi hän taas onnellinen..

Peiliin katsottuaan ei tunnista enää itseään,

jäljellä vain tyhjä kuori...

...ja varjo menneisyydestä.. "

"..Elämä lupasi liikaa kai, sait

syliisi vain arjen.

Etkä mitään muuta saa,

yö päivää keinuttaa..

..Ja minä lupasin liikaa kai, sait

sydämeesi arven.

Etkä mitään muuta saa,

yö päivää keinuttaa... "

Elämänriekale

" Ei mielein rauhaa ajatuksilt' saa,

ne seilailee missä tahtoo.

En tahdo sitä tunnustaa,

ahdinko sisälläin kasvaa,

ja sydämein kauttaaltaan musta kai on.

Yksinäisyys seuranain,

se kulkee kanssani minne vaan.

Ruumiini väsynyt ja kolhuinen.

ei periksi anna, ei millään.

Odotan ja odotan, mitää ei tapahdu.

En ole toivoa hyljänny,

en vielä, en voi, en tahdo.

Kuullu olen sanottavan;

kaik' muuttuu paremmaks.

Vaan aika kun mult' viimein loppuu,

hymyni ivallisimman maailmalle suon. "

25.2.2008

Nää päivät kuluu aivan liian hitaasti.

Real thing

Sisällä kasvaa pieni inho, joka odottaa oikeaa aikaa.

Minä en sinällään vihaa ketään, muutamia kyllä ja he sen ansaitsevat.

Olen huomannut olevani enemmän kyynisempi, ärtyisempi, paljon negatiivisempi.

Mikä mulla oikeesti on, mikä mua vaivaa.

En saa yhtää järkevää ajatusta, eikä nekään nyt niin selkeitä ole.

Olen väsynyt kokoajan, en syö säännöllisesti, mikään ei oikeasti kiinnosta..

Tää on aika perseestä, for real.

Hengissä vielä, 27. Huhtikuuta 2011.

Over and out o/

Dir en Grey - Embryo

" The people of this world;
build nothing, create nothing
The people of this world;
Hurt without knowing, wound without caring..

I..
..am all..
...alone.

Look! At any moment this heart, that has been crushed once before..
..seems like it will be torn apart once again. "

♥

Olin tänää softaamassa isomman porukan kanssa,

mä olen aivan poikki. tietää et on saanu liikuntaa tarpeeks :D

Tää viikko kulunu aika hitaasti, mut saanu jotain pientä aikaa;

autoin siskoa muuttamaa sen uutee hienoo kämppää ♥

Nyt on taas tylsää... :D 

Charm their minds and hearts, once more..

Tää päivä on ollu aivan sairaan ahdistava.

Niin kauan kun porukkaa oli vähän,

kaikki meni hyvin. Tänää ollu aivan liikaa

uusia ihmisiä samassa talossa. Ei kiva.

Tietyllä tasolla eräänlaiset ihmiset kuvottaa, paljon.

Kesää odotellessa. o/