" Ei mielein rauhaa ajatuksilt' saa,
ne seilailee missä tahtoo.
En tahdo sitä tunnustaa,
ahdinko sisälläin kasvaa,
ja sydämein kauttaaltaan musta kai on.
Yksinäisyys seuranain,
se kulkee kanssani minne vaan.
Ruumiini väsynyt ja kolhuinen.
ei periksi anna, ei millään.
Odotan ja odotan, mitää ei tapahdu.
En ole toivoa hyljänny,
en vielä, en voi, en tahdo.
Kuullu olen sanottavan;
kaik' muuttuu paremmaks.
Vaan aika kun mult' viimein loppuu,
hymyni ivallisimman maailmalle suon. "
25.2.2008
Nää päivät kuluu aivan liian hitaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti