Aurinko, rakkaudesta palava,
Kuu yksinäisyydestä sureva."
En ole totakaan saanut kirjoitettua loppuun >__>
" Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla
Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et pääse pois ollenkaan
et lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on kylmää, vesi jäätyy uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa
Yö keinuttaa!
Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla
Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa
Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa "
Ajattelin lopettaa blogin kirjottamisen, en koe tätä enään niin tarpeelliseks.
Ja lukioita on aika niukasti, ja jotenkin omasta elämästä kertominen ihmisille
on aika outoa.. Postailen tänne random tavaraa luultavasti tulevaisuudessa.
" On ilta taas,
kertaan päivän tapahtumat todeten,
miten jokainen paiva muistuttaakaan toisiaan.
Elämä oli kovin erinlainen silloin, silloin, silloin...
Sen ajan jos takaisin saisi,
olisi hän taas onnellinen..
Peiliin katsottuaan ei tunnista enää itseään,
jäljellä vain tyhjä kuori...
...ja varjo menneisyydestä.. "
"..Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen.
Etkä mitään muuta saa,
yö päivää keinuttaa..
..Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven.
Etkä mitään muuta saa,
yö päivää keinuttaa... "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti