Yötä kuunnellen,
muistot vetää taas toiselle puolelle mieltä.
Sinne, minne kenelläkään ei ole mitään asiaa.
Minun omia muistoja, ahdistavia osittain pelottavia ja opettavaisia.
Joista aion oppia joskus...
Minun mieleni on kuin vankila;
sinne joutuu kaikki paha,
se on siellä kauan, kunnes se pääsee pois.
Ja tekee taas tuhoaan. Ei siitä eroon pääse.
Mä en ole ajatellut tehdä mitään, olla vain.
Odottaa rauhassa, että se armeija alkaa,
olla stressaamatta mistään, koittaa elää.
"En osaa olla, tai olla olematta.
Aina täytyy tehdä jotain, tai olla tekemättä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti