Kylmä aamu.

Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi.
Sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin..
On niin lämmintä olla täällä, sädekehäsi hehkussa.
Pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lantiolla...

..Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun,
aamun kirkkaassa valossa.
Kun sinut viereeni saan, et pääse pois ollenkaan,
et lennä enää milloinkaan.
Valon rajalla, rajalla taivaan ja maan,
on kylmä, vesi jäätyy uomaansa.
Siellä kadonnutta sydäntäni etsit,
löydät yön joka päivää keinuttaa...

Silmäsi syvissä kuopissaan, makaavat kivisiksi muuttuneina,
sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi luutuneena,
siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla...

Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen,
etkä mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa,
ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa...