If I could...

"...If I could fly,
like the king of the sky;
Could not tumble nor fall,
I would picture it all..
If I could fly,
see the world through My eyes;
Would not stumble nor fail,
..to the heavens I sail.."

Tuol sataa lunta, mä en ala x_X

Ja mulla on tylsää, se ei sinänsä ole mitään uutta..

Heaven's Door

Nyt on huone järjestelty uuteen uskoon,

voisin vielä joku päivä ripustaa seinäliput seinille,

ettei tää näyttäs niin ankealta...

Asiat alkavat jo olemaan parempaan suuntaan menossa,

mutta kutenkin se pieni tunne, että jotain puuttuu.

Ja tiedän sen, että sen jonkin saamiseksi täytyy

odottaa... ja kauan. Eipä tuo mitään, sitä onkin

tultu harjoteltua jo vaikka kuinka kauan...

Pystytään arvostamaan tätä elämää,

oli se sitten sen arvoista tai ei,

sitä en vielä tiedä,

kysykää uudelleen 40 vuoden päästä...

Otsikko

Isän muutto tehty, aika paljon tavaraa lähti sen mukana.
kämppä on tyhjä, todella tyhjä.
Mut se jätti jotain kamojaa viel sinne,
sano et se ottaa ne kyytii sit jokus...
Ja olin vaihteeks siskolla vahtimassa koiraa,
onneks sain seuraa o/ Näillä mennää...

EDIT:
Voisin siivoilla ja vaihtaa huoneen järjestystä...

A broken heart still bleeds..

"Never ever talk, never ever smile,
knowing that my life won't be the same.
Never ever touch, never ever feel,
I will never hear you call my name.
Never ever talk, never ever smile,
all I see is a future full of fear.
Never ever touch, never ever feel,
I can never whisper in your ear; Im sorry.."

Hammerfall - Never, ever

Tää päivä on ollu pelottava,

isä huus ja raivos pitkästä aikaa.

Se tekee sen yhtä pelottavasti kuin aina ennenkin .

Mut passitettii siskolle koiravahdiks, ihanata.
Huomen aamuna pitäs mennä auttamaa isukkia 

muuttolaatikoiden kanssa...

Taidan viedä ton koiran ulos ja päättää tän päivän.

Oyasumi~

Pahvilaatikoita ja kahvia

Mä sain tänään kuulla isän tulevaisuuden suunnitelmia,

sinänsä pelottavia, mut pystyy arvostamaa.

Se taitaa olla enemmän sekasin ku mä.

Täällä alkaa olemaan jo ahdas tunnelma,

eikä se johdu siitä että mun huone on täytetty

noilla pahvilaatikoilla. Mua ahdistaa 

ajatus siitä, että mun elämästä katoaa jotain tärkeää,

jotain...?

Mä odotan että tapahtuisi jotain jännää,

jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain

mitä en ole vielä kerennyt kokea.

Tahdon tavata uusia ihmisiä, tehdä jotain.

Joskus tuntuu siltä että mä olen ihan yksin

omien ajatuksieni kanssa, taino eiköhän jokainen ole joskus.

Mutta koko ajan, mä en saa ajatuksia pois sieltä.

Mä haluan ne pois. Kaikki.

Aloittaa kaiken alusta, syntyä uudelleen.

Jonnekkin muualle, jonnekkin missä mua ei tunneta.

Voisin korvata heikkouteni jollain, parantaa haavoja,

auttaa itseäni, olla minä. Mua ei enää pelota.

Olen hämmentynyt, täytän ajatukseni valheilla,

jotta minulle tulisi edes hieman parempi olo...

Olen kunnossa, paremmassa kuin koskaan ikinä ennen.

Kultalusikka

Alan jälleen pikkuhiljaa muistuttamaan sitä ihmistä,
josta tämä kaikki lähti, olen siis takaisin lähtöpisteessä.

En ole vielä henkisesti tarpeeksi vahva,
jaksan kyllä, ei minulla ole mitään hätää.
Selviän aina, niinkuin ennenkin.

20:08

Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin, eikö?

Käyn keskusteluja läpi päässäni,
yhä uudelleen ja uudelleen,
miettien sanojen tarkoitusta,
etsien piiloviestiä rivien välistä.

Tähän kipuun alkaa jo tottua,
se on jotenkin lievempää kuin ennen.
Tai sitten olen tullut vahvemmaksi,
henkisesti.

Enkä voi miellyttää kaikkia, ehkei mun tarvitsekkaan.
Mitä mun pitäis ajatella, tahdonko oikeasti?
Sisälläni ristiriitanen tunne, jota en osaa ratkaista.
En nyt, vanhana ja viisaampana sitten.
Oksettaa ja kuvottaa, jotkut ihmiset.
Joihin luulee pystyvänsä luottamaan,
näyttämään mitä oikeasti tuntee...
..ja tulla sen jälkeen hylätyksi.
Olen ehkä katkera, ehkä ilman syyttä.
Ehkä vika oli minussa. Ehkä en osannut
käsitellä asiaa niinkun piti. Ehken ole tarpeeksi hyvä.

Ehkä nauran vieläkin. kierosti ja pitkään.