*Sigh*
Täällä taas, pitkän tauon jälkeen..taas.
En edes muista millon viimeksi olisin täällä käynyt, lukemassa kenenkään postailuja.
Välillä tekee ihan hyvää kadota.
Monet ovat jälleen kerran kyselleet mitä minulle kuuluu,
enkä osaa vastata edelleenkään. Valkotakkisetkaan eivät saa tolkkua käytöksestäni.
Hämmentävää, ehkä kaikki onkin niinkuin pitääkin, mielelleni en ole kuitenkaan saanut rauhaa.
Vaikka kuinka yritän, ne ei katoa, se ei katoa. Ajatus ei katoa.
Olen kai unohtanut unohtamisen jalon taidon... aika ironista..
Muistan ajan jolloin olin erittäin ilkeä, nyt mietin miten tyhmä olinkaan.
Ja miten paljon helpompaa ja siedettävämpää elämäni olisikaan.
Ahdistaa enkä tiedä miksi. Niin monta kysymystä ja niin vähän vastauksia.
Aikanaan minäkin unohdan sinut, ja elämä helpottuu taas hieman,
tarvitsen vain vähän lisää aikaa...
Näihin sekaviin tunnelmiin painun taas unholaan miettimään. Palaillaan o/
muruuuu ;< <3 I love ya.
VastaaPoista