Herätessäni olin hiestä märkä, tärisin ja kesti hetki aikaa tasata hengitys jälleen normaaliksi.
Mistä nää tulee, painajaiset ylipäätänsä?
En tietääkseni ole edes tehnyt mitään ansaitakseni jotain tällästä,
tai sitten on oikeasti päässä vikaa.
Vai vihaanko mä tätä ruhoa niin paljon?
Kertooko noi unet jostain? Mistä?
Jatkan unia... kohta.
" Herään jälleen, tällä kertaa usvaisesta metsästä.
On nähtävästi juuri satanut, puut ovat kosteita
ja maassa on suurehkoja lammikoita, missä mä olen?
Mielessä käy ajatus, että tää on taas tätä painajaista,
joka ei koskaan lopu.
En panikoi, viimeksikään siitä ei ollut mitään apua.
Koitan nipistellä itseäni hereille, turhaan.
Tutkin taskuni ja löydän lompakon ja avaimen.
Ei puhelinta, ei tietenkään.
Lompakkokaan ei ole minun,
ja se on sitäpaitsi tyhjä.
Yritän etsiä jonkinlaista tietä,
kunnes saavun vanhalle talolle.
Mökki, talo, joku liiterihärpäke näyttää siltä että se olisi kaatumassa,
astun silti sisälle, ulkona alkoi satamaan vettä.
Ja siellä se taas on, tai siis minä.
Kahlittuna pöydälle, jälleen, aivan kuten ennenkin.
Ja työkaluja, niitä on paljon.
Tällä kertaa niitä on enemmän kun yleensä, koitan saada kahleet avattua.
Turhaan, en saa edes itseäni hereille...
Hengitänkö edes? "